Jouni LehikoinenKirjoittaja on Mikaelinseurakunnan kirkkoherra.

Olympiahuumaa!

Yli miljoona suomalaista aktiivista penkkiurheilijaa taitaa meikäläisen ohella näinä päivinä liimautua television ääreen seuraamaan Lontoon olympialaisia. Seurattavaa toki löytyy jos jonkinlaisissa urheilulajeissa-  ja samalla tietysti harmiteltavaa, kun suomalaiset eivät oikein tahdo menestyä. Mutta on koskettavaa nähdä voittajien vilpitöntä iloa- ja tietenkin häviäjien pettymystä ja surua. Tuntuu, että koko elämän kirjo on kisoissa läsnä. Mutta  kisoissa on läsnä eräs toinenkin ulottuvuus.

Uskonnollisuutta huoltaa Lontoon olympiakylään on perustettu uskontokeskus, jossa ovat edustettuina yhdeksän Iso-Britannian suurinta uskontoa. – Se on papiston maamerkki, kuvailee keskusta Anglikaanisen kirkon pastori Duncan Green. Green johtaa Lontoon olympialaisten moniuskontoisia palveluja. Green korostaa, ettei uskontojen välillä ole keskuksessa jännitteitä, vaan olympialaiset toimivat yhteyden luojana. Olympialaisiin osallistujat noudattavat olympialaisten arvoja ja kunnioittavat siksi toisiaan. Uskontokeskuksessa työskentelee olympialaisten ajan 193 pappishenkilöä eri uskonnoista. Suomalaisille on Lontoossa oma tukikohta. Lontoon suomalainen merimieskirkko palvelee hienolla tavalla niin kisaturisteja kuin urheilijoitakin.

Kesäolympialaiset kokoavat Lontooseen myös kristittyjä eri puolilta maailmaa. Olympiavieraille tehdään aktiivisesti tutuksi kristinuskoa ja kirkkojen toimintaa yhteiskristillisen More Than Gold -hankkeen avulla. Hankkeen toimintaan osallistuu myös suomalaisia nuoria. Urheilua ja uskoa yhdistävä More Than Gold on Yhdistyneen kuningaskunnan kirkkojen yhteinen projekti, joka pyörii pitkälti vapaaehtoisvoimin. Olympiavuoden aikana nuorille on järjestetty urheiluleirejä ja vapaaehtoisia kristittyjä on rohkaistu majoittamaan olympiaurheilijoiden tukijoukkoja kodeissaan. Varsinaisten kilpailujen aikana järjestetään erilaisia kristillisiä tempauksia, esimerkiksi 700 taidetempausta. Kaikki mukana olevat käyttävät lahjojaan herättääkseen kysymyksiä elämästä ja uskosta.

Erityisesti puhuttelevaa onkin uskon läsnäolo kisoissa. Monet uskovat kristityt tuovat aidosti ja vilpittömästi esille uskoaan. Suomalainen tv-toimittaja hiljeni ja hämmentyi haastateltuaan maailman nopeinta naista, jamaikalaista Shelly-Ann Fraser-Prycea, joka sanoi haastattelussa Jumalan antaneen voimaa 100metrin voittoon.  Fraser-Prycen uraa voidaankin pitää eräänlaisena tuhkimotarinana. Juoksija on kotoisin Jamaikan pääkaupunki Kingstonin rikollisuutensa vuoksi pahamaineisena tunnetulta Waterhousen alueelta, jossa hän vietti lapsuutensa yksinhuoltajaäidin kasvattamana.  Pituushypyn pronssimitalisti amerikkalainen Will Claye todisti avoimesti raamatun kanssa uskostaan suorassa tv-lähetyksessä. Monia tunnustavia kristittyjä urheilijoita löytyy eri maiden urheilijoista. 

Tottakai asia herättää pahennusta- ainakin jälkikristillisessä yhteiskunnassa. Muistammehan vielä sen kun Brasilian jalkapallojoukkue voitti MM-kultaa ja 1,5 miljardia ihmistä näki Jeesus-paidat muutaman brasilialaispelaajan yllä. Tämä todistus loukkasi joitakin niin, että paidat haluttiin kieltää kokonaan. Sekulaarin maailman silmissä uskoa ja urheilua ei saisi sekoittaa keskenään. Usko pitäisi rajata ulos arjen todellisuudesta jonnekin temppelien hämäriin. Usko on kyllä monen silmissä hyvä harrastus, jos se pysyy piilossa ja tietyissä yleisesti hyväksytyissä rajoissa, joita ei ylitetä.

Olympialaiset eivät jätä kylmäksi.  Suurimpia voitonhetkiä ei ehkä sittenkään koeta olympiaradoilla, vaan arjen ja elämän keskellä. Jopa joskus siellä, missä kaikki näyttää kääntyneen murheeksi ja tappioksi. Kaikesta selvittiin sittenkin!  Tätä rohkaisua ja todistusta tarvitaan nyt jos koskaan.

 

 

 

Jouni Lehikoinen

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet