Jouni LehikoinenKirjoittaja on Mikaelinseurakunnan kirkkoherra.

Paita auki ja katto korkealla?

Tapaus Taanila on herättänyt suuria tunteita ja keskustelua siitä, mikä on kirkkoon soveliasta ja mikä ei. Kuulun itse siihen ikäluokkaan, jolle Taanilan nimi ei kerro paljoakaan. Yllätyin kuullessani, että hän on jopa kirkon taholta joskus palkittu tiedotuspalkinnolla.  Tosin hän on kuulemma aikaisemminkin säväyttänyt roisilla kielenkäytöllään kirkossa. Papit joutuisivat ko kielenkäytöstä tuomiokapitulin puhutteluun, mutta Taanilan kohdalla kaikki on näköjään toisin; sanavalinnat palkitaan kirkon pokaalilla. Olisi mukava kuulla perusteluja, joilla ko palkinto on myönnetty...

On totta ja tarpeellista, että kirkkoa ravistellaan aina vähän väliä. Seurakunnissa onkin liikaa nukuttu  "ruususen unta" ja tuudittauduttu toiminta-ja taloussuunnitelmien ja strategioiden kapulakieleen. Samalla  ihmiset vieraantuvat kovaa vauhtia kirkosta sekä kirkko ihmisistä. Pääkaupunkiseudulla kirkkoon kuuluminen taitaa kohta olla jo alle 50 prosentin luokkaa. Joten mitään syytä henkseleidenpaukutteluun ei ole.

Taanilan roisi kielenkäyttö ja "meuhkaaminen" ei mielestäni sovi kirkon seinien sisäpuolelle. Ehkäpä siinä pikemminkin on kyse julkisuudenhausta ja huomionsaamisesta. Kirkossa, jos missä on oltava huolissaan sanomasta ja uskottavuudesta. Tyhjänpuhujia on maailma pullollaan. Kirkoista heitä ei saisi löytyä. Kirkkojemme tulisi edelleenkin tarjota ihmisille uskottavan paikan pyhän kohtaamiselle ja varmuuden niille ihmisille, jotka sieltä etsivät vastauksia elämänsä kysymyksiin, että täällä ollaan ihan tosissaan. Ei kaikkialla voi paita auki puhua ihan mitä tahansa-ei ainakaan kirkossa! Taanilalle löytyy varmasti kysyntää juontokeikoille kirkkojen ulkopuolellekin-vai löytyykö?

 

Jouni Lehikoinen

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet