Jouni LehikoinenKirjoittaja on Mikaelinseurakunnan kirkkoherra.

ONGELMAISOÄIDIT!

Suomen maahanmuuttoviranomaisille päänvaivaa aiheuttaneet isoäidit ovat nyt poissa. Egyptiläinen isoäiti Eveline Fadayel kuoli 11.tammikuuta kotonaan Vantaalla. Maahanmuuttovirasto myönsi vakavasti sairaalle Fadayelille vuoden oleskeluluvan 21. joulukuuta. Silloin oli jo selvää, ettei hän enää eläisi kauaa. Fadayel kuului kotimaassaan kristittyyn koptivähemmistöön. Miehensä kuoltua Egyptissä hän saapui Suomeen vuonna 2008 turistiviisumilla ja päätti jäädä poikansa Maher Gergesin perheen luokse. Maahanmuuttovirasto ehti hylätä useasti Fadayelin oleskelulupahakemukset ennen joulukuista myöntämistä. Hänet aiottiin väkisin käännyttää kotimaahansa huolimatta presidenttitason vetoomuksista.

Toinen isoäideistä, käännytyskohun kohteeksi joutunut venäläinen Irina Antonova kuoli heinäkuun loppupuolella vanhusten palvelukodissa Kiikerissä Venäjällä. Antonova oli syntynyt vuonna 1928. Nainen saapui turistiviisumilla Suomessa asuvan tyttärensä luo vuonna 2008. Hän ei saanut oleskelulupaa, ja hänet päätettiin käännyttää. Irinan omaiset sanoivatkin pelastaneensa hänet suomalaisilta maahanmuuttoviranomaisilta Venäjälle, jossa hän vietti elämänsä viime kuukaudet. Antonovan kohtalosta syntyi myös suuri kohu. Presidentti Tarja Halonen kannusti poliitikkoja löytämään tilanteeseen ratkaisun. Pyrkimys muuttaa ulkomaalaislakia kaatui keskustan ja kokoomuksen eduskuntaryhmien vastustukseen. Antonovan kohtelusta Suomessa on tehty Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen kanteluita, joita ei ole vielä ratkaistu.

Näiden kahden isoäidin kohtalot kertovat karua kieltään epäoikeudenmukaisesta maahanmuuttopolitiikasta ja viranomaistoiminnasta, joka on kadottanut inhimillisyyden käsitteen. Suomalaisen yhteiskunnan lähihistoriaan kuuluu kiinteästi se tosiseikka, että isovanhemmat ovat lähisukua, samaa perhepiiriä, joista on pidetty huolta. Nykyään ei tätä todellisuutta täällä tunneta. Monessa kulttuurissa se kuitenkin on tätä päivää. Ei ollenkaan huono asia huomioonotettavaksi jälleen meilläkin! Isoäitien kohtelusta jää jäljelle vain kysymyksiä. Mitä maahanmuuttoviranomaisten mielissä oikein liikkui käännytyspäätöksiä tehdessään? Miksi nämä isoäidit eivät saaneet olla läheistensä vierellä muutamaa elämänsä viimeistä kuukautta. Onko yhteiskunnastamme todellakin katoamassa inhimillisyys? Onko kirkko ajassamme se viimeinen instanssi, jonka täytyy pitää ääntä näistä asioista?

Jouni Lehikoinen

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet