Jouni LehikoinenKirjoittaja on Mikaelinseurakunnan kirkkoherra.

Forever young?

Barack Obaman ja Joel Hallikaisen ohella kuulun niihin kylmän sodan vuonna 1961 syntyneisiin, jotka tänä vuonna saavuttavat puolen vuosisadan rajapyykin. On tosi lohdullista, kun itseä muutama vuosi vanhemmat kutsuvat pojaksi tai puhuvat miehen iän saavuttamisesta. Itse kyllä muistelee, kuinka nuorempana piti viisikymppistä jo ihan ikäloppuna. Tosiasia lienee kuitenkin se, että mitä enemmän vuosia kertyy mittariin, sitä nopeammin aika tuntuu juoksevan. Itse sen huomaa vasta paljon myöhemmin.

Vanheneminen kuuluu elämän realiteetteihin, eikä siinä mitään. Tärkeää on se, ettei jämähdä kiinni eiliseen ja sen muistoihin. Mikään ei ole sen rasittavampaa kuin eilisessä elävä ihminen, joka on kietoutunut itsensä ympärille. Moni ihminen yrittää lisätä päiviä elämäänsä kuumeisesti. Ehkä oikeampi suunta olisi kuitenkin lisätä elämää päiviinsä. Fyysiseti huippuvireessä oleva ihminen voi silti olla täysin kadoksissa elämässään. Tietenkin on oikein ja kohtuullista pitää kunnostaan hyvää huolta. Mutta ihminen on aina kokonaisuus. Ajan suuri vitsaus lienee siinä, että elämän mielekkyys ja tarkoitus on kadoksissa. Jossakin syvällä sisimmässä on käsittämätön tyhjyyden tunne, jota Buranakaan ei saa poistettua. Suomalaisten vakava sairaus on masennus. Huolestuttavaa on se, että se  ylittää kaikki ikäkausirajat. Aikamme ihminen tarvitseekin erityisesti henkisen kunnon kohotusta. Tässä ihminen voi olla toiselle suurena apuna. Kuuntelemisella,keskusteluilla ja läsnäololla on tässä ratkaiseva apu, myöskin niillä arvoilla, jotka ovat menneitä sukupolvia kantaneet vaikeitten aikojen yli. Peliä ei vielä ole menetetty!

Jokaisella ikäkaudella on oma tärkeä merkityksensä. Ei kukaan jaksaisi elää jatkuvasti nuoruutta. Oikeastaan kaikki on kiinni siitä, millä näkökulmalla elämää katselee. On nuorekkaita vanhuksia ja vanhoja nuorukaisia. Kun elämän voi nähdä mahdollisuutena ja lahjana, ei tarvitse jäädä kauhistelemaan vuosien kulumista. Meillä jokaisella on oma polkumme ja tiemme. Elämä tuo jokaiselle eteen oman koulunsa myötä-ja vastamäkineen. Mutta kaikella on tarkoituksensa-jopa viidenkympin välietapillakin!

 

P.S. Tervetuloa kaikki tutut ja tuntemattomat sunnuntaina 25.9. klo 18 Mikaelinkirkkoon hyväntekeväisyyskonserttiin. Esiintyjinä mm. Tuula Amberla, Jaana Pöllänen, Pepe Willberg , Joel Hallikainen ja Tuija Piepponen. Kaffet juodaan Mikaelin seurakuntatalolla klo 16 alkaen.

Jouni Lehikoinen

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet