Jouni LehikoinenKirjoittaja on Mikaelinseurakunnan kirkkoherra.

Onnea ja menestystä!

Eräs tunnettu liikemies oli menossa onnittelemaan ystäväänsä, joka oli juuri avannut liikkeen kaupungin keskustaan. Hän oli hyvissä ajoin tilannut onnittelukukat kukkakaupasta. Saatuaan kukat kotiinsa hän hämmästyi suuresti, koska kukkakimppu olikin hautajaisvihko ”Lepää rauhassa” – muistovärssyineen.

Suutuspäissään hän soitti kukkakauppiaalle, joka suuresti pahoitteli tapahtunutta ja totesi kyseessä olevan sekaannus, mutta lausui samaan hengenvetoon:” Ajatelkaapa, että tänään jossakin hautajaisissa laskettiin teidän kukkanne ja luettiin viestinne: ”Onnea ja menestystä uusiin haasteisiin.”

Onnea ja menestystä tuodaan harvoin tarjottimella eteemme. Toisia onni tuntuu potkaisevan vähän väliä, kun taas toisia se tuntuu kiertävän kaukaa. Kukapa ei haluaisi olla onnellinen ja menestyä elämässä. Oikotietä onneen ja menestykseen on kuitenkin harvoin tarjolla.

Tyytymättömyys on ajan kieli, joka heijastaa ihmisen sisimmän tilaa. Mutta olisiko ihminen onnellisempi, jos hän oppisi tyytymään vähempään?

KHL-liigan kiekkoilija Tero Lehterä kertoi taannoin eräässä haastattelussa, kuinka hän pelkäsi pelimatkoja Venäjällä. Hän sanoi lukeneensa lentojen aikana Isä meidän- rukousta yli 60 kertaa ja kiittäneensä kaikesta, mitä oli saanut. Joutuessaan elämässä pienelle paikalle ihminen oppii näkemään onnen olemusta; se koostuu pienistä ja arkisista asioista, joita liian usein pidetään itsestäänselvyyksinä. Kiitollisuus siitä, mitä on saanut on lopulta paljon parempi näkökulma, kuin voivottelu siitä, mitä ei saavuttanut.

Aikamme ihminen yrittää lisätä päiviä elämäänsä kuumeisesti. Oikea ravinto, liikunta ja muutenkin terveelliset elämäntavat luotaavat mahdollisiin lisäpäiviin - ja vuosiin. On oikein ja kohtuullista pitää kunnostaan hyvää huolta. Mutta ihminen on aina kokonaisuus. Henkisen kunnon kohotusta tarvitaan näinä aikoina aivan erityisesti.

Fyysisesti huippuvireessä oleva ihminen voi silti olla täysin eksyksissä oman elämänsä kanssa. Ajan suuri vitsaus lienee siinä, että elämän mielekkyys ja tarkoitus on kadoksissa. Elämän kolhut jättävät monelle kipeät jälkensä. Masennus on yhä yleisempi ajan ilmiö. Huolestuttavaa on se, että se ylittää kaikki ikäkausirajat.

Jokainen tarvitsee rohkaisua ja kannustusta. Kriitikkoja löytyy joka nurkasta. Kuuntelemisella, keskusteluilla ja läsnäololla on tässä ratkaiseva apu, myös niillä arvoilla, jotka ovat menneitä sukupolvia kantaneet vaikeitten aikojen yli. Peliä ei vielä ole menetetty!

Jokaisella ikäkaudella on oma tärkeä merkityksensä. Ei kukaan jaksaisi elää jatkuvasti nuoruutta. Oikeastaan kaikki on kiinni siitä, millä näkökulmalla elämää katselee. On nuorekkaita vanhuksia ja vanhoja nuorukaisia. Kun elämän voi nähdä mahdollisuutena ja lahjana, ei tarvitse jäädä voivottelemaan vuosien kulumista tai haaveilemaan onnen ja menestyksen tarjotinta. Meillä jokaisella on oma polkumme ja tiemme.

Elämä tuo jokaiselle eteen oman koulunsa myötä - ja vastamäkineen. Mutta kaikella on tarkoituksensa - jopa viidenkympin välietapillakin!

Jouni LehikoinenKirjoittaja on Mikaelin seurakunnan kirkkoherra

Jouni Lehikoinen

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet