Jouni LehikoinenKirjoittaja on Mikaelinseurakunnan kirkkoherra.

JOULURA(U)HAA!

Raha ratkaisee. Ainakin jouluna.  Joulustahan on pikku hiljaa kehittynyt suuri kaupallinen juhla.        Mitä enemmän omistat kahisevaa, sitä paremman joulun saat. Joulun onnistuminen mitataan nykyään lahjojen määrässä ja erityisesti niiden arvossa. Nyt ei kelpaa mitkään pehmeät paketit, puhumattakaan ”halpahallikamasta”. Kaiken pitää olla viimeisen päälle laadukasta ja muodikasta. Lahjaksi pitää antaa arvoltaan kaverin antamaa lahjaa kalliimpi, jotta toinen ainakin jäisi jonkinlaisen kiitollisuuden velkaan - puhumattakaan rivienvälistä luettavasta viestistä, että täällä ei olla köyhiä eikä kipeitä.

Raha ratkaisee myös sen, missä joulua halutaan viettää. Jotkut ostavat itselleen valmiin joulun täysihoitoineen, toiset taas matkaavat ulkomaille tai lumiseen Lappiin.

En ole kateellinen kauppiaille. Kirkotkin nimittäin täyttyvät jouluaikaan. On hyvä, että jouluna voi hyvällä sydämellä antaa ja saada lahjoja.  On vain surullista, kun ostaminen korvaa elämisen ja tavara ihmisen. Elämme sellaista aikaa, joka mittaa kaiken rahassa ja omistamisessa.  Kaupallisen joulun ikävänä seuralaisena hiipii stressi ja kiire sekä yleinen tyytymättömyys. Mitä enemmän ulkonaiset kulissit merkitsevät, sitä tyytymättömämpi on ihminen.

Jos joulun keskeisin yksikkö on raha, sitä kauemmaksi ihminen itse asiassa etääntyy joulusta. Rahalla voi vaikuttaa joulun puitteisiin, mutta joulumieltä sillä loppupeleissä ei voi ostaa. Joulunaikana on syytä hiljentää vauhtia, pysähtyä ja rauhoittua. Jouluna ihminen joutuu kasvokkain itsensä ja elämänsä kanssa. Lapsuuden joulut palaavat muistoineen mieliin. Silloin ei kaiketi raha sanellut niin montaa asiaa. Kaihoisana muistona jossakin sielun syövereissä on joulun jännitys ja ilo. Voisiko jotain tuosta elää todeksi vielä nyt? Joulurauhaa kaipaa moni rauhaton mieli.

Joulun salaisuus piilee sen yksinkertaisuudessa. Me olemme tehneet joulusta jotakin, mitä se alun perin ei ole. Joulu ei olekaan suoritusjuhlaa, jossa pätee pakonomaisen antamisen ja saamisen lait. Joulu on jo valmis. Siihen ei ole mitään lisättävää. Ensimmäinen joulu kutsui arkiset ahertajat, kedon paimenet katsomaan ja ihmettelemään. Samaa viestiä se haluaa meillekin tänään olla kuuluttamassa. Olet osallinen, et ulkopuolinen. Joulu kuuluu juuri sinulle vaikka kantaisit millaisia haavoja ja taakkoja sisimmässäsi. Se kutsuu lepäämään ja armahtamaan - olemaan myös itselleen armollinen. Tuosta sanomasta kumpuaa joulun rauha ja ilo. Joulun seimen luota saamme löytää Lahjan, joka avaa meille näköaloja, jossa itsekkyys ja laskelmointi haihtuvat ja välittäminen nousee arvoon arvaamattomaan.

Saahan joulu olla siitenkin rauhan, eikä rahan juhlaa?

 

Armollista ja rauhallista joulua Sinulle!

 

 

 

 

Jouni Lehikoinen

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet