Jouni LehikoinenKirjoittaja on Mikaelinseurakunnan kirkkoherra.

Kansan pomo!

Pohjois-Korean surressa poismennyttä rakasta johtajaansa, toinen pohjoinen kansa valmistautuu johtajan vaihdokseen. Kansakunnan pelastajaa tai Putinin kaltaista karhunkaataja ja ihmemiestä tai – naista ei taida olla tällä kertaa tarjolla. Silti tasavallan presidentti on kansan johtaja, jonka ääntä kuunnellaan ja elämää seurataan hyvinkin tarkasti. Aikamme kaipaisi ennen kaikkea arvojohtajaa, joka olisi edes jonkinlaisena suunnannäyttäjänä kansakunnalle, jonka arvopohja on murenemassa.

Elämme aikaa, jolloin ns. harmaata aluetta alkaa löytyä kaikkialta, vanhemmuudesta on tullut vain kaveruutta, oikean ja väärän määrittelee jokainen itselleen sopivaksi ja suvaitsevaisuudesta on tullut kaikelta silmiä ummistamisen kauniimpi määritelmä. Ihmisten yhteinen aika on muuttunut laatuajaksi tai shoppailuksi, jossa tavaran hankkiminen määrittää elämän raameja. Pitääkö rahan olla se suurin ja tärkein arvo, mikä yhteiskunnassamme määrää suunnan? Ei kai sentään!

Tuntuu siltä, että arvoista puhuttaessa ihmistä ympäröi suuri hiljaisuus. Ihminen on monella tavoin hukassa elämältään ja itseltään. Kuka uskaltaisi puhua asioista niiden oikeilla nimillä? Tässä olisi kirkon ”momentum”. Se voisi ainakin ottaa suurempaa roolia, eikä sivuttaa asioita vaikenemalla tai viestittämällä epämääräistä kapulakieltä, josta ”Erkkikään” ei ota selvää. Juhlapuheiden aika alkaa olla ohi. Sanoilla täytyy löytyä katetta arjen elämässä, jopa kirkossakin. Inhimillisyys, heikoimpien puolia pitäminen ja hädänalaisten lähimmäistemme auttaminen ovat arjessa eletyn uskon kieltä, jota nyt tarvitaan.

Elämän kentiltä löytyy paljon haavoittuneita, elämän murjomia, syrjäytyneitä ja väliinputoajia. Aikamme kaipaa viestiä suomalaisesta sisusta, siitä, että periksi ei anneta, vaikka vaikeudet kohtaavat, siitä, että veljeä ja siskoa ei jätetä yksin ongelmiensa keskelle. Enemmin kuin mässäilyä ja päivittelyä toisten virheistä, tarvitsemme viestiä anteeksiantamuksesta, uudelleen alkamisen mahdollisuudesta, siitä, että menneisyyden erheisiin ei tarvitse jäädä kiinni.

Kansamme tarvitsee arvojohtajia, sydämen ihmisiä, jotka eivät asettaudu yläpuolelle, vaan uskaltautuvat kuuntelemaan ja keskustelemaan. Ihmisiä, jotka rohkenevat oppimaan niiltä, jotka ajattelevat asioista toisin ja jotka uskaltautuvat maalitauluiksi puskista ampujille, selkään puukottajille sekä mitä erilaisimmilla areenoilla esiintyville vihapuheen lietsojille. Samalla johtajia, jotka seisovat sanojensa takana, eivätkä ole laskelmoivia pelureita, jotka ovat tänään tätä ja huomenna jotain toista. Vain käymällä reilusti ongelmia kohti voidaan saada jotain tulostakin aikaiseksi.

Löytyisikö ajasta tällaista johtajuutta?

Jouni Lehikoinen

Kirjoittaja on Mikaelin seurakunnan kirkkoherra

Jouni Lehikoinen

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet