Jouni LehikoinenKirjoittaja on Mikaelinseurakunnan kirkkoherra.

Suvaitsevaisuuden piikkiin!

Suvaitsevaisuus on nyt ”in”. Siitä on lyhyen ajan sisällä muodostunut suomalaisen elämän kärkiarvo. Suvaitsevaisuuden nimiin vannotaan niin poliittisilla kentillä kuin kirkossakin. Saarnat ja poliittiset puheet ovat nyt löytäneet yhteisen kielen ja kentän. Tavallisen tallaajan on joskus vaikeaa erottaa, kummasta nyt oikein on lopulta kyse…

On vähintäänkin aiheellista avata tuon ihaillun käsitteen sisältöä. Väärinymmärrettynä suvaitsevaisuus saattaa paljastua mitä julmimmaksi suvaitsemattomuudeksi ja naamioksi mitä eriskummallisimmille asioille. Suvaitsevaisuuden piikkiin ei sentään ihan kaikkea voi laittaa.  Suvaitsevaisuus  on UNESCO:n määritelmän mukaan »meidän maailmamme kulttuureiden, ilmaisutapojemme ja inhimillisten elämänmuotojen rikkaan moninaisuuden kunnioittamista, hyväksymistä ja arvostamista. - - - Ihmisoikeuksien kunnioittamisen periaatteen mukaisesti suvaitsevaisuuden osoittaminen ei merkitse yhteiskunnallisen epäoikeudenmukaisuuden sietämistä eikä omasta vakaumuksesta luopumista eikä sen heikentämistä. Se merkitsee, että ihminen saa vapaasti pitää kiinni vakaumuksestaan ja hyväksyy sen, että toiset pitävät kiinni omastaan. Se merkitsee sen tosiasian hyväksymistä, että ihmisillä, jotka ovat luonnostaan erilaisia ulkomuotonsa, asemansa, puhetapansa, käyttäytymismuotojensa ja arvojensa puolesta, on oikeus elää rauhassa ja olla sellaisia kuin ovat. Se merkitsee myös, ettei kukaan saa väkisin tyrkyttää näkemyksiään toisille. »

Suvaitsevaisuus on hyvä ja arvokas asia. Se merkitsee parhaimmillaan ihmisoikeuksien, mielipidevapauden ja lähimmäisyyden toteutumista maailmassamme. Sen eteen on aina ponnisteltava. On uskallettava astua alas omista norsunluutorneista keskustelemaan eri tavalla asioista ajattelevien kanssa. On myös vapauttavaa osata erottaa asiat ihmisistä. Kun annetaan asioiden riidellä, niin voidaan jotakin saada aikaiseksikin. Olisi tylsää, jos maailmassa olisi vain kaikista asioista samalla tavalla ajattelevia ihmisiä.

 Kovien arvojen, itsekkyyden ja omanedun tavoittelun maailmassa on ennätysmäärä ihmisiä, joiden elämää tallataan ja lytätään. Aina löytyy niitä, jotka joutuvat toisten pahanolon kohteiksi. Valitettavasti juuri monet nuoret ja lapset joutuvat tässä kärsijän osaan. Lähimmäisyyden ja rakkauden nimissä tällaista ei tule suvaita eikä siihen saa totuttautua. Mutta suvaitsevaisuus saattaa väärin käytettynä johtaa välinpitämättömyyteen, uskonnon -ja mielipiteenvapauden rajoittamiseen ja tietyn elämänfilosofian pakkosyöttöön, jossa oikean ja väärän sekä totuuden ja valheen rajat jätetään jokaisen omaan harkintaan. Rakkautta ja rajoja tarvitaan edelleenkin. Oikea suvaitsevaisuus ei ole niitä häivyttämässä.

Suvaitsevaisuuden piikki on auki. Annetaan sille sen oikea merkitys ja sisältö.

 

 

 

 

 

Jouni Lehikoinen

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet