Kaija Hartiala

Harha suuruuden ekonomiasta

Presidentinvaalien ohella on Suomessa menossa suuren kuntauudistuksen valmistelu. Osa pienistä kunnista on kapinassa – ne eivät usko liitoksista olevan hyötyä. 

 Iso kuntaliitosvyörytys lähti liikkeelle Vanhasen hallituksen aikana , vaikka suunnitelmaa ei ollut alun perin edes kirjattu hallitusohjelmaan. Lähtökohtana oli kuntien taloudellinen ahdinko. Paras-hanketta ajettiin nopeasti eteenpäin ilman minkäänlaisia numerotietoja, joilla olisi voitu osoittaa hankkeen kannattavuus. Isojen kuntien taloudellisuus oli todistamaton itsestäänselvyys. 

 Tarvitaan vain hiukan vertailuja niin nähdään että suuri ei aina ollenkaan olekaan edullisinta. Kuntien budjeteista yleensä yli puolet menee sosiaali- ja terveyssektorille. Kuntien välisessä vertailussa terveydenhuollon menot kuntalaista kohden ovat ylivoimaisesti suurimmat Helsingissä – Suomen suurimmassa kunnassa. Suurilla kunnilla on raskaat ja suuret byrokraattiset kerrokset palvelutuotantoa 'johtamassa' , kun sopivan kokoisissa kunnissa pystytään tehokkaaseen ja joustavaan toimintaan.

 Turussa on käyty keskustelua sosiaali- ja terveystoimen johdon siirtymisestä yli 5 miljoonaa euroa maksavaan rakennukseen. Rakennuksen hinnasta voi päätellä, että sinne sijoittuva johtohenkilöstä ei ole kovin suppea.

Yritin Turun sosiaali- ja terveystoimen  vuosikertomuksesta 2010 selvittää tuotettavien palveluiden määriä. Niitä siellä ei juurikaan esitellä vaan taulukoissa esiintyvät vain budjetit ja henkilöstömäärät sekä sen lisäksi kerrotaan hallinnollisesta kuviosta  jota kutsutaan sopimusohjaukseksi.  Sopimusohjausmalli on johdon ja poliitikkojen laatikkoleikki. Tuhansia ja taas tuhansia työtunteja on käytetty hallinnollisten kuvioiden järjestelemiseksi ilman, että siitä olisi mitään hyötyä palveluita tarvitsevalle kaupunkilaiselle. Ja jos joskus terveyskeskuksen toiminta ihmetyttää, kannattaa käydä lukemassa Turun sosiaali- ja terveystoimen vuosikertomuksesta palvelujohtajan katsaus. Siinä näitä hallinnollisia kuvioita pyöritellään kapulakielellä. Potilas-sanaa ei kertomuksesta juurikaan esiinny vaikka merkittävä osa rahasta menee toivottavasti kuitenkin sairaiden ihmisten hoitamiseen.  Voi vain kysyä, missä muualla voisi toimia yli 500 miljoonan euron liikevaihdolla tuotantolaitos, jonka vuosikertomuksesta  ei ilmene tuotannon määrä. 

Vertailun vuoksi tuon esille toisenlaisen terveydenhuoltopalveluiden tuotantotavan ja sen vaatiman johtajaresurssoinnin. Eräs yksityinen Turussa toimiva lääkäriasema tuottaa n 180 000 avohoitokäyntiä vuodessa, muutama tuhat leikkausta sekä laboratorio- ja röntgenpalveluita. Johdon käytössä on kolme huonetta ja neuvotteluhuone. Potilastyytyväisyys on koko maan tilaistoissa huippuluokkaa.

Voisi olla hyödyllistä, että kuntauudistuksessakin palattaisi kunta- ja palvelurakenneuudistukseen, joka oli alunperin ideana. Hallinnollisten koukeroiden pyöritteleminen voi olla joidenkin mielestä kiinnostavaa, mahdollisesti jotenkin hienoakin, mutta tehokkaaseen tuotantoon päästään kunnissa vain byrokratiaa reippaasti keventämällä ja keskittymällä oleelliseen.

Kaija Hartiala

Kirjoittaja on lastenlääkäri ja ex-apulaiskaupunginjohtaja

Kaija Hartiala

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet