Lukijan kirjoitukset

Ratikalla Turussa

Lapsuudessani oli tapanamme viettää muutama pitkä viikonloppu vierailemalla Turussa, tuttavaperheen luona. Minä olin siinä vaiheessa ainoa "pikkutyttö" ja taisin saada hemmottelua paitsi omilta vanhemmiltani myös turkulaiselta isäntäperheeltä. Siihen aikaan Turussa kulkivat vielä raitiovaunut ja isäntäperheemme setä tiesi, että nuo ratikat merkitsivät minulle äärimmäisen paljon. Niinpä hän eräänä päivänä sanoi, että veisi minut ajelemaan niin pitkäksi aikaa kuin vain haluaisin.

Ja niin me hyppäsimme ratikkaan. Olin tohkeissani, maltoin tuskin istua. Ja me ajelimme ja ajelimme... ajelimme ja ajelimme...minusta tuntui, että maisemissa oli välistä jo jotain tuttuakin ja yhä me ajelimme.....

- Jokos olet saanut raitikkakyydistä tarpeeksesi, setä kysyi ja rehellisesti on myönnettävä, että minä havahduin kysymykseen pienoisesta torkahduksestani.

Näin oli Turku nähty raitiovaunusta käsin. Myöhemmin kuulin sedän selittävän äidilleni, että olimme kulkeneet samaa linjaa viisi kertaa edestakaisin!

Pikku-Leena

Lukijan kirjoitukset

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet