Paavo Okko

Meneekö mörkö ohi?

Viime syksynä talouden näkymät kääntyivät velkakriisin takia huonompaan, ja samalla heräsi pelkoja, että kohta tapahtuu jotakin samaa kuin vuonna 2009. Silloin Suomen kokonaistuotanto supistui 8,4 prosenttia. Tähän mennessä ei ole kuitenkaan tapahtunut tuotannon selvää laskua, kasvun pysähtyminen kylläkin. Viimeisimmät ennusteet uskovat, että tänä vuonna jatkuu hidas elpyminen.

Jotta pahempi taantuma jäisi tulematta, euroalueen velkakriisin ratkaisemisen pitäisi onnistua ainakin jotenkuten. Italian ja Espanjan tilanne näyttääkin hiukan paremmalta, mutta Kreikka on edelleen toivoton tapaus. Se ei pysty supistamaan alijäämäänsä, koska talous supistuu ja ilmeisesti veronmaksajat häipyvät entistä laajemmin pimeän talouden puolelle, kun veroja yritetään nostaa.

Lisäksi Kreikan hintakilpailukyky on niin heikko, että se olisi vaikeuksissa, vaikka velat annettaisiin kaikki anteeksi. Siksi se oikeastaan tarvitsisi oman valuutan ja valuuttakurssin, mikä olisi pitkän päälle euroalueellekin hyväksi. Eurosta lähtö aiheuttaisi kuitenkin niin paljon lisämurheita Kreikalle sekä muille maille, ettei sitä ratkaisua uskalleta vähällä tehdä.

Ei sekään ole kuitenkaan mahdottoman asia, jos koko Kreikan yhteiskunta alkaa olla sortumisen partaalle. Omalla rahalla Kreikka saisi oman rahapainon, joka on aina ollut hallitusten viimeinen oljenkorsi ylivelkaantumisessa.

Suomen osalta toiveikkuus saattaa olla melko perusteltua. Pahin mörkö saattaa todella mennä ohi, vaikka emme pääsekään kuin koira veräjästä. Kasvun pysähtyessä julkinen sektori ei voi paljon enää elvyttää lisää, koska vajaus on nyt jo suuri. Päinvastoin joudutaan miettimään, kuinka turvataan, ettei Suomenkin velankantokykyä aleta epäillä ja luokitukset ala tippua. Pahinta olisi se, että joudutaan pakosta supistaman vajausta hitaan kasvun oloissa. Nythän velkaa kerrytettiin noin kolmen prosentin kasvun aikana eikä niin hyvää kasvua ole odotettavissa pitkään aikaan.

Työvoiman tarjonnan supistumisen takia työttömyysaste pysynee melko alhaalla, vaikka kasvu pysyisi hitaana. Alhaalla pysyvä korkotaso ja työpaikkojen säilymisen toiveet saavat ihmiset uskomaan tulevaisuuteen. Niinpä kuluttajien luottamus talouteen on hiukan kohentunut ja ihmisten aikomukset ostaa esim. asuntoja ovat pysyneet normaalilla tasolla. Nämä asiat estävät myös asuntojen hintojen romahduksen, mikä on tärkeä tekijä talouden normaalille toiminnalle.

Suurta romahdusta ei ole tarpeen pelätä myös senkään takia, että emme ole ehtineet edellisestä romahduksesta nousta vielä niin paljon, että voisimme tippua korkealta. Vaikka tämä tuntuu kyyniseltä, se on nyt hyvä asia, koska tilanne on petollisin juuri silloin, kun kaikki on ensin kasvanut yllättävän hyvin. Nyt meillä saattaa olla parhaimmillaan sittenkin jalat maassa sopivan tukevasti.

Paavo Okko

Kirjoittaja on Turun Kauppakorkeakoulun kansantaloustieteen emeritusprofessori

Paavo Okko

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet