Petri Lahesmaa

Enemmän keskustelua? Kiitos ei.

Usein kuulee sanottavan, että asiasta on käytävä enemmän keskustelua. Arvokeskustelua. Yhteiskunnallista keskustelua. Se kuulostaa hyvältä. Kuka nyt voisi olla eri mieltä?

 Aika usein jää tosin kaipaamaan, että keskustelun aloittamisen esittäjä kertoisi myös oman näkemyksensä asiaan, mitä se sitten koskeekin.

 Yhteiskunnalliselle keskustelulle on ainakin nykyisin tarjolla foorumeita, televisio ja internet. Onko sähköinen verkko tuonut lisäarvoa keskusteluille? Keskustelupalstoja selatessa ei tämä johtopäätös tule ensimmäisenä mieleen. Oman tai muualta kuullun mielipiteen huutaminen palstalle riittää usein tuomaan helpotuksen tunteen.

 Ajankohtainen Kakkonen tarjoaa katsojilleen interaktiivisia keskusteluelämyksiä. Lähetykseen voi osallistua heittämällä sähköpostitse iskulauseita, jotka näytetään ruudussa. Studioon kerätään kulloisenkin aiheen perusteella kaksi ääripään joukkuetta puhumaan toistensa ohi. Jos joukkueet olisivatkin mielipiteiltään lähempänä toisiaan ja kuuntelisivat toisiaan, katsoja kyllästyisi ja vaihtaisi kanavaa. Näin ohjelmien tuottajat meistä ajattelevat. Ihan kuin oikeassa elämässä tekisimme valintoja aina vain kahden äärivaihtoehdon välillä.

 Olin viisitoista vuotta sitten leikkimielisessä televisiokisassa ”Valtapeli” edustamassa Turun kaupunginvaltuutettuja. Leena Koikkalainen, Nina Söderlund ja minä (kaksi viisasta naista ja yksi tohelo mies!) hävisimme urheasti Kuopion joukkueelle. Koska nopeus ja nokkeluus olivat valttia, jäivät jähmeät varsinaissuomalaiset liukkaiden savolaisten jalkoihin. Ohjelma oli harmiton ja hyväntahtoinen. Sittemmin Valtapelin formaatti on siirretty myös poliittisiin keskusteluohjelmiin. Kuuntelijat ja pohdiskelijat tallataan ensimmäisenä.

 Vapaa-ajattelijoiden puheenjohtaja ja kd-puolueen johtaja vietiin A-studion kuvausryhmän kanssa Temppeliaukion kirkkoon keskustelemaan uskonnosta ja seksuaalisuudesta. Juttu täytti toimittajan odotukset, se oli vauhdikas ja räväkkä. Kumpikin puhui toisensa päälle ja jälleen katsoja sai kokea aidon, kahden ääripään välisen kaksintaistelun. Aivan vakavissaan tätä ottelua kutsuttiin televisiossa keskusteluksi.

 Suurta homokeskustelua seuratessa tuli ikävä Mikko Juvaa. Väkevät olivat aikanaan Juvankin mielipiteet, mutta niin ajatellut, että ne antoivat tilaa myös toisen osapuolen näkemykselle ja ymmärtämiselle.

 Puoluejohtajat ovat osoittaneet halua vaikuttaa enemmän ensi kevään vaaliohjelmien sisältöön ja muotoon. Ennen olisin pitänyt sitä puuttumisena toimitukselliseen työhön. Nyt pidän aloitteellisuutta lupaavana. Viime viikkoina nähdyille ”keskusteluille” sanon mieluummin, kiitos ei.

 

 [email protected]

Petri Lahesmaa

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet