Petri Uggeldahl Kirjoittaja on Kastussa asuva turkulainen ympäristötarkastaja

Isä lähti jouluaattona

Mietin kelloa ja lehtityötä. Jokaisen rattaan on pyörittävä omalla paikallaan ja parasta olisi että kaikki tapahtuu myös ajallaan.

Me Turkulaisen kolumnistit saamme puoli vuotta etukäteen kirjoitusvuorot ja päivämäärät jolloin juttumme ilmestyy. Teemme toimittajaperheessä oman osuutemme ja palstamme täyttää sitten kotiluukuista putoavissa lehdissä juuri tämän nelossivun vakiopaikan. Tämän osan täyttäminen on minulle tällä kertaa hyvin vaikeaa.

Olin kalenteriini otsikoinut tämän jutun nimellä Uusi presidentti 2012. Olisin siinä yrittänyt positiivisella tavalla kuvailla jokaista kahdeksaa presidenttiehdokastamme päätyen mielestäni parhaaseen. Minun piti myös kertoa, kuinka olen vakuuttunut kansalaisillemme olevan eduksi jos maan isäksi valittaisiin Sauli Niinistö. Näin nyt, vaikka minä ja toinen hyvä ehdokas Eeva Biaudet olimmekin Paavo Väyrysen valitsijamiesehdokkaana vuonna 1988. Aika ja ajatukset vain olivat silloin täysin erilaiset. Meillä kaikilla kolmella.

Etusivu meni kuitenkin jouluaattona uusiksi.

Olin koristelemassa vanhempieni kotia juhlaan. Kynttilöitä laitettiin enemmän kuin koskaan ja enkeleitä lähes jokaiselle pöydälle. Arkiset asiat pantiin piiloon. Tai no, ehdin minä tosin motkottaa isälle liiasta rehkimisestä, kun hänen taas väkisin piti mennä kellarista niitä vessapapereita hakemaan.

Ennen joulurauhan julistusta kävin molemman puolen isovanhempieni haudoilla ensin Uurnalehdossa ja sitten Kärsämäessä. Näytin sitten kuvat kynttilöistä ja havuista äidille ja isälle Tunnelma oli mukavan odottava. Tytärtäni oli tietysti ikävä, sillä hän viettäisi tämän joulun äidin kodin lämmössä. Tapanina sitten taas nähtäisiin.

Valmistellessa iltapäivän aattoateriaa tein vanhemmilleni pari kertaa joululeivät herkkuineen ja vein ne olohuoneeseen. Toisella kertaa avasin jo punaviininkin ja tarjosin pienet lasilliset. Pian syötäisiin hyvin. Saisimme olla ihan rauhassa ja keskenään. Ei sitä tiedä kuinka kauan enää.

Äiti sanoi isän nukahtaneen. Hyvä, ehdinkin sitten äkkiä suihkuun ja sitten laitetaan yhdessä kaikki valmiiksi. Ja muista äiti, yhdessä! Isä nukkui lämpimässä flanellipaidassaan vihreässä nojatuolissaan.

Palattuani suihkunraikkaana laitoin juhlavaatteet päälle. Isälläkin oli ne mustat kotihousut, joten minäkään en laita prässäreitä. Tummat farkut sopii. Lanttulaatikon tuoksu tuli jo alakerran uunista.

Nostelin kalaruokia jääkaapista, kun äitini hätääntyneenä sanoi isän vain nukkuvan vaikka kuinka taputtaisi poskelle. Tunnemyrsky ja paniikki taisi vallata meidät yhtäaikaisesti. Ryntäsin olohuoneeseen ja totesin että nyt ei olla kyllä päiväunilla. Heräteltiin, halattiin ja tajuttiin vihdoin soittaa ambulanssi.

Enkelit olivat hakeneet isän. Itkin polvillani isän vieressä ja pyysin kaikkea ja erityisesti viimehetken tarkkaamattomuuttani anteeksi. Senkin rontti, et voi meitä jättää. Sitten silmiini osui seinältä isän iloinen valokuva, jossa hän istuu kuvaamon lattialla minun kesäinen lippalakkini päässä. Älä siinä naura. Tai toisaalta, ehkä tässä on hyvääkin. Sinä et sitten koskaan joutunut sinne vanhainkotiin. 85 vuotta omassa kodissa. Viimeinen hetki kotona jouluaattona ja lasissa vielä tilkka viiniä.

En koskaan unohda tätä joulua. Enkä sitä näkyä, kun Laihamäentiellä oli peräkkäin ruumisauto, poliisien siviiliajoneuvo ja kaksi naapurustoon saapuvaa joulupukkia.

Hyvää matkaa Hoke!

Petri Uggeldahl

Kirjoittaja on Kastussa asuva turkulainen ympäristötarkastaja

Petri Uggeldahl

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet