Joukossa tyhmyys tiivistyy

Näyttämisen halu ja ryhmäpaine saattavat saada meidät tekemään asioita, joista emme välttämättä pidä ja joilla voi olla kauaskantoiset seuraamukset.

Olen tehnyt koko kesän töitä Uittamon rannalla Turussa ja siellä käy paljon varhaisessa teini-iässä olevia lapsia. Viimeksi tänään sain todistaa, miten yksi näistä lapsista lähti uimaan hyvin kauas rannasta ja laiturista, kauas kallionkielekkeen taakse, josta ei näy rannalle. Toinen rantavalvojista lähti hänen peräänsä ja saattoi laudalla pienen uimarin takaisin rantaan.

Sain kuulla, että juuri ennen kuin tämä kaikki tapahtui, kyseinen pieni uimari oli mennyt kiittämään häntä pelastanutta rantavalvojaa viimeviikkoisesta, jolloin kaikki edellä mainittu oli tapahtunut jo kertaalleen. Heti kiittämisen jälkeen uimari teki saman uudestaan jonka teki viime viikolla. Miksi? Hakeakseen huomiota. Keneltä? Kavereiltaan ja tietysti onhan se kivaa kun oikein rantavahti tulee häntä hakemaan.

Pieni uimari ei kuitenkaan ilmeisesti ajatellut sitä, millaiseen hengenvaaraan olisi saattanut joutua. Niin pienenä ei kuitenkaan vielä olla mitään huippu-uimareita ja olisihan siinä saattanut käydä muutenkin huonosti.

Ryhmäpaine ei muutenkaan usein aiheuta mitään kovin hyviä lopputuloksia. Yhä nuoremmat löytävät tupakan ja alkoholin ja ylipäätään päihteet. Polvenkorkuiset kaverit juovat energiajuotavia koska ne vain ”maistuu hyvältä”. Yhä nuoremmat pukeutuvat yhä paljastavampiin vaatteisiin. Kiroilusta tulee tosi kova olo, vaikka todellisuudessa se on järkyttävän kuuloista, miten yhä pienemmät ja pienemmät huutavat vittua ja saatanaa, esimerkiksi työpaikallani sitä kuulee joka päivä. Aikuisiksi kasvetaan liian nopeasti. Ja vielä pahempaa, aikuisiksi halutaan kasvaa liian nopeasti.

Näyttämisen halua meillä nyt on kaikilla, ihan aikuisiälläkin, mutta entä ryhmäpaine, jolloin ympärillä olevien ihmisten odotukset ajavat meidät tekoihin, jotka eivät välttämättä tunnu hyviltä? Ne saattavat jopa vähän pelottaakin. Kuten uiminen jonnekin minne kukaan ei näe, missä on hyvin syvää vettä. Ihan vain jotta muut huomaisivat tai jotta kaverit yllytettyään uimaria voisivat taputtaa käsiään.

Myös se nostattaa ajatuksia, mihin kaikkeen ryhmäpaine voi johtaa, jonnekin kauas tulevaisuuteen jota ei siinä kohdassa ajattele. Esimerkiksi kiusaaminen. Yleensä kiusaajan ympärillä on muita kiusaajia ja usein nämä muut kiusaajat kiusaavat, koska eivät halua itse joutua kiusatuiksi. Miten he ryhmäpaineen alaisina teoillaan vaikuttavat jonkun muun mielenterveyteen vuosiksi eteenpäin. Se ei ole kivaa ajateltavaa ja sitä tapahtuu valitettavan paljon.

Lopuksi voin kertoa, että minä ainakin toivon lasten pysyvän lapsina ja aikuisten aikuisina, oli sitä ryhmäpainetta tai näyttämisen halua sitten kummassa ryhmässä tahansa. Totuus kuitenkin on, että mitä enemmän tulevaisuuteen päin mennään, sitä vähemmän eletään lapsuutta. Tuntuu, että turvallista ei ole enää oikein missään ja mihinkään ei oikein enää luoteta. Se karsii pois niin paljon hyviä asioita.

Näillä ajatuksilla,
Jenny Mäkinen

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet