"Tolla on isompi kuin mulla"

Miksi me olemme kateellisia?

Itse koen sen osaksi ihmisen perusluonnetta. Me kaikki olemme kateellisia aina joillekin jostain. Naapurilla saattaa olla uudempi ja hienompi auto, totta kai tulemme siitä kateelliseksi. Usein tällaisen kateuden seurauksena tahdotaan hankkia omaan pihaan vielä uudempi ja hienompi auto. Sitten se naapuri hankkii taas jotain uudempaa ja hienompaa. Syntyy oravanpyörä, josta ei ole ulospääsyä, ellei jompikumpi naapureista muuta pois. Kateus johtaa usein haluun näyttää toiselle olevansa parempi kuin tämä toinen. Kun sitä alkaa ajatella syvällisemmin, niin minusta se on oikeastaan aika sairasta. Kateus nääs.

Se alkaa jo ihan pienenä ja vahvistuu sitä myötä kun vanhenemme. Teini-iässä se on kamalaa, itse ainakin muistan kaiken sen ulkonäköpaineen, joka aiheutui suurimmaksi osaksi juuri kateudesta. Aina joku oli kivempi tai kauniimpi kuin minä. Jäätävää. Onneksi jokainen meistä on käynyt kaiken sen läpi, joten näitä asioita ei tarvinnut pohtia yksin.

Ulkonäkö muutenkin on sellainen aihe, josta olemme kateellisia aikuisinakin. Elämme maailmassa, joka ihannoi laihuutta ja silikonitissejä, miten muka emme voisi olla olematta kateellisia toisistamme kun puhutaan ulkonäöstä?

Itse en niinkään kadehdi enää ulkonäköjuttuja, vaan pikemminkin ihmisten käyttäytymistä ja luonnetta. Kadehdin niitä jotka pystyvät olemaan oma itsensä, varsinkin miesten seurassa. Haluaisin olla yhtä rohkea ja avoin, jotta minua olisi helpompi lähestyä. Ehkä juuri se kateus jossain mieleni sopukoissa estää minua olemasta rohkeasti oma itseni ja siksi en voikaan kuin katsoa peiliin ja kysyä itseltäni, että mistä se johtuu se sellainen kateus? Se tuntuu niin hölmöltä.

Kateus pitäisi vain jättää omaan arvoonsa. Meidän jokaisen tulisi vain olla oma itsensä muiden mielipiteistä välittämättä, koska silloin me pystymme toteuttamaan itseämme parhaiten ja hyvä olo myös näkyy ulospäin. Mutta jotta voimme olla jokainen oma itsemme, meidän tulee ensin hyväksyä itsemme sellaisina kuin olemme. Meidän tulee hyväksyä ne hyvät ja huonot puolemme, oppia tiedostamaan ne. Hyviä puolia tulee totta kai korostaa, koska ne saavat meidät voimaan hyvin.

Huonot puolet tulisi hyväksyä siksi, jotta oppisimme myös sen, että kukaan meistä ei ole täydellinen, eikä tule koskaan olemaankaan.

Jenny Mäkinen

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet