Rahan Perässä

Raakaa rahapeliä vanhusten hoidolla

Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson (sdp.) on kehittänyt sairaiden mummojen ja vaarien laitoshoidosta poliittisen rahapelin. Hän vaatii vanhushoitoon joka viikko eri asioita sen mukaan, millä hän pääsee parhaiten julkisuuteen ja voi nuoleskella äänestäjiä. Ministeri-Maria on sekoillut jo useita kertoja aikaisemmin ja demariryhmä siirsi osaamattoman poliitikon pois kuntauudistuksen valmistelusta. Ministerin suuret lupaukset ovat kallista ja moraalitonta peliä avuttomien ikäihmisten hoidolla. Vanhuspalvelujen asiantuntijat eivät tiedä, mitä ministerin esittämät hoitajamäärien lisäykset merkitsisivät käytännössä. Paranisiko hoito, jos jokaista laitoksessa olevaa kymmentä vanhusta kohden olisi seitsemän hoitajaa? Vai pitäisikö jokaisella olla oma hoitaja? Kuinka paljon laitoshoidon vahvistaminen heikentäisi kotihoidossa olevien palveluja? Jääkö laitokseen meneminen ainoaksi mahdollisuudeksi saada hoitoa? Mutta kun kukaan ei halua laitokseen.

Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson  (sdp.) esitti vielä keväällä, ettei vanhusten laitoshoitoon tarvita sitovia hoitajamitoituksia.

Hän perusteli kantansa asiantuntijoiden lausunnoilla. Kuntavaalien lähestyessä ministerin luona ovat vierailleet lähi- ja perushoitajia edustavan ammattiliitto Superin asiamiehet.

Superista on esitetty, että jokaista laitoksessa hoidettavaa vanhusta kohden pitäisi olla yksi hoitaja. Se merkitsisi tuhansien uusien hoitajavakanssien perustamista.

Uudet hoitajat tulisivat ulkomailta

Sitä mukaan kuin ikäihmisten määrä kasvaa, hoitajia tarvittaisiin tuhansia lisää joka vuosi. Heitä olisi tuotava Virosta, Venäjältä, Filippiineiltä ja Somaliasta, sillä Suomesta loppuu alan työvoima.

Työvoiman laajamittainen maahantuonti on ollut asia, jota SAK-laiset demarit ovat määrätietoisesti vastustaneet mm. kuljetus- ja rakennusaloilla. Miksi tilanne on toinen terveydenhuollossa?

Tällä hetkellä hoitajamitoitus on viisi hoitajaa kymmentä hoidettavaa kohden eli jokainen hoitaja hoitaa kahta vanhusta. Ministeri-Marian esittämä mitoitus on seitsemän hoitajaa kymmentä hoidettavaa kohden eli jokaisella hoitajalla olisi puolitoista vanhusta vastuullaan.

Riitaa on myös rahasta

Henkilökunnan kasvattamisen kustannuksista vallitsee erimielisyyttä. Hallituksen tuoreessa budjettiesityksessä vanhusten laitoshoitoon esitetään lisää 23 miljoonaa euroa ja Guzenina-Richardson haluaa sen päälle vielä 36,5 miljoonaa euroa eli yhteensä lähes 60 miljoonaa euroa.

Kokoomusta edustava sosiaaliministeri Paula Risikon  laskelmien  mukaan summa olisi todellisuudessa 73 miljoonaa euroa.

Molemmat ovat samaa mieltä siitä, että hoitajamäärien kasvu ja rahantarve vauhdittuvat, kun vanhusten määrä lisääntyy joka vuosi. Kummallakaan ei ole selvää vastausta siihen, miten hoidon laatu kehittyy.

Nyt pelataan omaisten tunteilla

Vanhuspalvelulain hoitajamitoitukset vaikuttavat hoidon laatuun. Julkisuudessa olleet tiedot märissä vaipoissa makaavista vanhuksista ja koko yön ilman hoitoa olleet vanhukset ovat herättäneet omaisten tunteet.

Kukaan ei halua sairaan äitinsä tai isänsä kärsivän laitoshoidossa. Mutta mikä on riittävä ja oikea mitoitus, jotta hoidon taso todellisuudessa nousee? Asiantuntijoiden mukaan se riippuu hoidettavien kunnosta ja laitoksessa olevien hoidokkien määrästä.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ikäihmisten palveluista vastaava johtaja Harriet Finne-Soveri ei ymmärrä Guzenina-Richardsonin puheita. Hänen mielestään ministeri heittelee omasta hatustaan lukuja  tarvittavien hoitajien määristä.

Ministerin mielestä Finne-Soveri ei tunne riittävästi oman alansa asioita. Ministerin poliittinen peli  on kuitenkin helppoa, sillä omaisten tunteet ovat myös poliittinen voima, jonka ministeri haluaa muuttaa äänisaaliiksi Uudenmaan vaalipiirissä syksyn kuntavaaleissa.

Kokoomus hoitaa Tehyä ja demarit Superia

Guzenina-Richardson on ottanut vaalivankkureidensa vierittäjiksi perushoitajien ammattiliiton Superin. Kokoomus on menestynyt aikaisemmissa vaaleissa lupaamalla terveyden- ja sairaanhoitajien Tehylle  parempia palkkoja ja uusia työpaikkoja.

Guzenina-Richardsonin linjaus ei kuitenkaan kohdistu syntyperäisten suomalaisten eduksi, kun hoitohenkilökunta tulee jatkossa ulkomailta. Näin ollen tämän vaalitempun ja budjettipelin hedelmät eivät ole yhtä arvokkaita kuin kokoomuksen toimet Tehyn kanssa.

Ministeri on ajautunut ulkokehälle

Guzenina-Richardson on päättämättömyytensä ja ailahtelevaisuutensa seurauksena jälleen kerran ajautunut riitaan asiantuntijoiden kanssa. Demarit panivat hänet syrjään viime keväänä kuntauudistuksen valmistelusta , koska ministeri ei hallinnut kuntien sosiaali- ja terveystoimen laajaa kokonaisuutta. Ministeriä arvosteltiin erityisesti siitä, ettei hän perehtynyt asioihin, hänen johtamistyylinsä oli kaoottinen ja ministeriön työilmapiiri tulehtunut.

Tämä vetää vertoja kulttuuriministeri Tanja Karpelalle, joka aikoinaan sekoili omissa toimissaan. Muilla kuin poliittisilla avuilla eduskuntaan nousseiden poliitikkojen menestys on ollut erityisen heikkoa untuvikkoministerinä.

Guzenina-Richardson ja Karpela liittyvät siihen suureen eurooppalaisten poliitikkojen joukkoon, jotka eivät perehdy asioihin, eivät hallitse hallinnonalaansa ja liehuvat päätöksissään oman poliittisen etunsa vuoksi. Vastaavat poliitikot ovat ajaneet Kreikan, Espanjan ja Italian taloudelliseen kaaokseen, jota muut euromaat joutuvat pelastamaan veronmaksajiensa kukkaroilla.

Rahan Perässä

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet