Kun lapsi kertoo kiusaamisesta, älä tee tätä virhettä

Koulukiusaaminen on yksi aihe, josta lapset ja nuoret haluavat jutella, kun he soittavat MLL:n Lasten ja nuorten puhelimeen tai ottavat päivystäjiin yhteyttä netissä.

Kiusaamiseen liittyvät yhteydenotot ovat lisääntyneet viime vuosina.

Vuosi 2012 ei ollut poikkeus: kiusaamista koskevia yhteydenottoja tilastoitiin yhteensä 1 015. Aihe nousi edellisvuoden 10. sijalta neljänneksi puhutuimmaksi aiheeksi.

Koska kiusaamista koskevia soittoja ja viestejä on tullut aiempaa enemmän, MLL keräsi viime loka-joulukuussa ylös lasten omia kuvauksia kiusaamisesta.

Näin minua kiusataan

Yhteyttä ottaneet lapset ja nuoret kertoivat kokevansa koulussa päivittäin muun muassa haukkumista, pilkkaamista, huutamista, sylkemistä tai suoraa fyysistä väkivaltaa, kuten tönimistä, läpsimistä, lyömistä ja potkimista.

Kuvausten perusteella olisikin parempi puhua henkisestä ja fyysisestä välivallasta kuin kiusaamisesta, MLL arvioi.

Koska lapset ja nuoret viettävät internetissä ison osan vapaa-ajastaan, on henkinen väkivalta osa lasten ja nuorten elämää myös netissä.

Nälvimistä ja pilkkaamista ilmenee useimmiten erilaisissa yhteisöpalveluissa. Esimerkiksi Facebook-profiiliin kirjoitellaan ikäviä tekstejä, tilapäivityksiä kommentoidaan halveksuvaan sävyyn, perustetaan yhteisiä haukkumisryhmiä tai laaditaan toisen nimissä halventavia valeprofiileja palveluun. Nuorista on myös tehty väärennettyjä kuvia, tai pelkästään kavereille tarkoitettuja valokuvia on tulostettu ja laitettu julkisesti näkyville esimerkiksi koulun ilmoitustaululle.

Näkyvimpien kiusaamismuotojen ohella yleinen lasten ja nuorten toisiinsa käyttämä henkisen väkivallan keino oli ryhmän ulkopuolelle jättäminen. Se saattoi olla hyvin hienovaraista ja vaikeasti havaittavaa. Lapset ja nuoret kuvasivat, kuinka heidät on ruokailussa jätetty aina istumaan yksin tai kuinka muut kuiskuttelivat miltei äänettömästi kulkiessaan koulun käytävillä ohitse. Välituntisin ringit pienenivät nuoren yrittäessä päästä niihin mukaan.

Tyypillistä oli myös täydellinen huomiotta jättäminen, tervehdykseen vastaamattomuus ja toisen näkymättömäksi tekeminen. Tämä saattoi tapahtua esimerkiksi niin, että jos oli neljäpaikkainen pöytä- ja tuoliryhmä ja siinä oli kolme nuorta, yksi paikka oli varattu jonkun nuoren jaloille eikä siihen saanut istua.

Systemaattisinta syrjäyttäminen oli silloin, kun koulun muut nuoret oli käännytetty yhtä nuorta vastaan, esimerkiksi levittämällä perättömiä huhuja.

Tämän takia minua kiusataan

Lapset ja nuoret arvioivat ryhmästä syrjäytetyksi joutumisen syiksi hyvin erilaisia asioita.

Ulkonäköön, yleensä painoon liittyvät seikat, olivat yleisiä, mutta myös myöhäinen tai varhainen fyysinen kehittyminen, tytöillä rintojen ja pojilla sukupuolielinten koko, kehitysvamma, puhevika, ihonväri, silmälasit tai muu ulkoiseen olemukseen tai ominaisuuteen liittyvä tekijä saattoi olla kiusaamisen syy.

Myös vaatteet, pukeutumistyyli, urheiluvälineet, koulutavarat, musiikki- tai elokuvamaku olivat yhteydenottajien mukaan altistaneet henkiselle väkivallalle. Perheeseen liittyvistä tekijöistä mainittiin muun muassa uskonnollinen tai etninen tausta tai vanhempien käyttäytyminen.

Persoonallisuuteen liittyvistä tekijöistä soittajat nostivat esille muun muassa monesti ujouden ja kiltteyden, joiden arvioitiin olevan syynä ryhmästä ulkopuolelle jäämiseen.Ujouden katsottiin altistavan siihen, että toiset kohtelevat huonosti.

Näin pitkään minua on kiusattu

Kiusaaminen on harvoin ohimenevä ilmiö. MLL:n Lasten ja nuorten puhelimessa ja netissä kiusaamisesta puhuneista valtaosaa oli kiusattu vuosia.

Kiusaaminen oli nuorten mukaan jatkunut esikoulusta lukioon, leikkikoulusta ammattikouluun, ensimmäiseltä luokalta yläasteelle – vähintäänkin vuosia.

Suurella osalla yhteydenottajista koko koulutie oli varjostettu ulkopuolisuuden kokemuksilla. Kielteiset kokemukset näyttivät kumuloituvan lasten elämässä.

Kun esimerkiksi viittaaminen tunneilla oli aiheuttanut pilkallisia katseita ja tuhahduksia, lapsi tunsi yhä suurempia paineita joutuessaan avaamaan suunsa tai esiintymään koulukaveriensa edessä.

Lapsi oli saattanut lopettaa viittaamisen tai muun aktiivisen käytöksen koulussa kokonaan.

Jos lapsi oli välitunnilla yrittänyt päästä mukaan leikkiin ja hänet oli sivuutettu, hän alkoi pelätä uusia pettymyksiä ja teki päätelmän, että oli parempi olla yrittämättä uudelleen ja päätyi siten olemaan aina yksin.

Negatiiviset kokemukset kumuloituivat ja ne pyörittivät mukaansa lisää huonoja kokemuksia. Kun ulkopuolisen rooliin oli kerran joutunut, siitä näytti olevan mahdotonta päästä ilman apua pois.

Usein nuoret, jotka kertoivat aikaisempien kokemustensa vaikuttavan edelleen, kokivat, ettei tapahtumia ollut selvitetty heidän toivomallaan tavalla.

Osa yhteydenottajista myös koki, että heitä ei oltu uskottu. Osan mielestä asiaa ja heidän kokemustaan oli vähätelty ja mitätöity. Aikuiset olivat kehottaneet olemaan välittämättä asiasta ja olemaan kiinnittämättä esimerkiksi haukkumiseen huomiota.

Osassa tapauksista kiusaaminen oli havaittu ja siihen oli yritetty puuttua tuloksetta.

Joskus kiusaamiseen puuttumisen tavat olivat saaneet kiusatun tuntemaan itse syyllisyyttä tapahtumista. Moni yhteydenottajista oli kokenut, että koulun aikuiset eivät olleet kiinnostuneet kiusaamisen näkemisestä tai tapausten selvittelystä.

Suuressa osassa tapauksista kiusaamisesta ei oltu kerrottu kenellekään eikä kukaan aikuisista ollut sitä huomannut.

Tämä oli tyypillisintä kiusaamisen näkymättömimmän muodon, ulkopuolelle jättämisen tapauksissa. Kiusatuksi joutuminen näytti myös aiheuttavan suurta häpeää ja sitä koettiin vaikeana purkaa aikuiselle.

Lähde: MLL:n Lasten ja nuorten puhelimen ja netin vuosiraportti 2012; www.mll.fi/nuorille/lnpn/raportit