Kolumni: Onks tietoo? – "En ole varma, tietääkö kukaan meistä oikeastaan mitään mistään"

Tietääkö kukaan mistään mitään? Jussi Vehkasalo / Arkisto

Annarilla Ahtola

Uuden vuosikymmenen alkaessa on hyvä luoda katsaus aiempiin merkkipaaluihin.

1980 asuin maalla ja kävin seurakunnan päiväkerhossa kaksi kertaa viikossa. Minulla oli letit ja lettinauhoissa rusetit. Tuskin tiesin vielä mitään.

1990 menin lukioon kaupunkiin. Aluksi jännitti kamalasti, kun vanhat kaverit menivät kaikki toiseen kouluun, mutta pian homma muuttui iloksi. Välituntisin ei pakotettu ulos, ja sain ensimmäisen parhaan ystävän. Maailma avautui ja valaistui. Opettajat olivat jänniä persoonia, vaikka muutoin aikuiset vaikuttivat aika tylsiltä eivätkä tajunneet. Luulin tietäväni kaikesta kaiken.

2000 alkupäivinä aloitin psykologiharjoittelun. Aluksi jännitti kamalasti: kokemusta psykologin työstä oikeiden ihmisten kanssa oli yhden perheen verran. Kevään aikana tapasin kasvatus- ja perheneuvolassa paljon lapsia, nuoria ja vanhempia. Muistan ajatelleeni jossain vaiheessa, että jaaha, tällaista tämä asiakastyö siis on, enköhän sen jo osaa – pitäisikö ruveta tekemään jotain aivan muuta? Tämä nolostuttava muisto kertoo ehkä siitä, että todellisuudessa aavistin opittavaa olevan vielä. Katsoin ylhäisyyteen kokeneempia kollegoita ja arvelin, että heillä on hallussaan tieto ja taito. Epäilin, etten sittenkään tiedä ihan kaikkea.

2010 olin palannut yliopistolle ja tein väitöskirjaa. Tai oikeammin väitöskirja teki työtään minussa. Kuuluin kahteenkin tutkimusryhmään, mutta silti suurin osa työviikosta tarkoitti yksinäistä istumista lukien, kirjoittaen, ajatellen ja tilastoanalyysejä tehden. Keräsin, omaksuin ja tuotin lisää tietoa. Huomasin, etteivät professoritkaan tiedä kaikkea – hekään, joita opiskeluaikana olin ihaillut. Aloin ymmärtää, etten tiedä suurimmasta osasta asioita yhtään mitään.

2020 olen vankasti keski-ikäinen. 50 ikävuotta on lähempänä kuin 40, ja sen tuntee kehossa ja näkee peilissä (jopa ilman lukulaseja). Istun kokouksissa, kirjoitan kannanottoja, suunnitelmia ja strategioita, puhun toimittajille, poliitikoille ja virkamiehille. En ole varma, tietääkö kukaan meistä oikeastaan mitään mistään.

2030 joudun todennäköisesti ottamaan huomioon, että minua nuoremmat tietävät kaiken meitä viime vuosisadan jäänteitä paremmin. Vielä en kuitenkaan ole valmis myöntämään mitään.

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.