Tolkun ihmisiä?

Jouni Lehikoinen

Mihin ovat tolkun ihmiset kadonneet? En liene tässä ainoa ajan menoa seuraava ihmettelijä. Ääripäiden korostaminen, vastakkainasettelu ja suureen ääneen huutaminen on tätä päivää. Tavallisuus ei kiinnosta eikä se ole millään tapaa mediaseksikästäkään. Lieneekö syy siinä, että ihminen haluaa tavalla tai toisella ulkoistaa oman elämänsä kipuja, tapahtumattomuutta ja arjen tylsyyttä tolkuttomuuteen ja toisten elämän 24/7 kyttäämiseen.

Toisaalta ajassa esiintyy enenevässä määrin suvaitsevaisuuden kaapuun verhoutunutta mielensä pahoittamista. Päivi Räsäsen ympärillä vellova keskustelu sananvapaudesta on oiva esimerkki tästä. Päivin persoona saattaa ärsyttää joitakin siinä määrin, että kaikki, mitä hän sanoo teilataan jo samalla istumalla. Sisällöltään siinä, mitä nyt tutkitaan viharikoksena ei ole mitään uutta. Näitä jakeita on lainailtu jo parin vuosituhannen ajan kirkoissa ympäri maailmaa ilman sen suurempaa hälinää. Vaikutusta siihen, mitä sanotaan, näyttää toisin olevan enemmän se, miten ne ilmaistaan.

Toisenlaista älämölöä pitävät uskonnottomat, jotka suureen ääneen peräävät tasavertaista kohtelua koulujen ja päiväkotien juhlissa. Eritoten uskonnottomat vanhemmat ovat aktivoituneet valittamaan rehtoreille ja heidän esimiehilleen, jos juhlissa on uskonnollista sisältöä ja jos lapsille ei tarjota yhdenvertaista mahdollisuutta osallistua uskonnottomaan ohjelmaan. Tuorein tapaus löytyy Kouvolasta, jossa koulun kirkossa järjestämä suosittu joulujuhla on nyt todettu apulaisoikeusasiamiehen päätöksellä laittomaksi ja syrjiväksi. Juhlapaikka taitaakin loukata vain muutaman oppilaan vanhempia, joiden valitus tuottaa lopputuloksen, johon enemmistönkin on tyydyttävä. Ymmärrän kyllä hyvin, että pakottaminen ei palvele ketään, mutta olisiko tässä päästy kaikkien kannalta tolkulliseen lopputulokseen?

Myönnän olevani yksioikoisen asenteellinen tämän asian suhteen. Tähän päivään mennessä kukaan ei nimittäin ole esittänyt tolkullisia perusteita siitä, miksi uskonnollisia tilaisuuksia pidetään pahempana haittana kuin Ebola-tartuntaa, ja miksi uskonnonvapautta toteutetaan aina käänteisesti vähemmistön ehdoilla.

Tolkun ihmisiä tarvitaan nyt kipeästi. Ei rakentamaan muureja, vaan luomaan siltoja, tasoittamaan tietä ja tekemään elämästä helpompaa ja mielekkäämpää. Olipa meidän vakaumuksemme mikä tahansa, sanoilla ja asenteilla lyöminen sekä uhriutuminen on syytä lopettaa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu