Mielipide: Kirkkoherra vastaa lukijan hämmästelyyn – seurakunnissa pitää kantaa vastuuta myös hengellisestä todellisuudesta

Lukijalta

Kiitän lämpimästi palautteesta, jonka 3.7. julkaistu kolumnikirjoitukseni sai osakseen. Ehkä tietty provosoiva sävy sai ääneni paremmin kuuluville.

Raili Pajulan (Turkulainen 24.7.) huoleen siitä, olenko kääntynyt omaa työtäni vastaan, suora vastaus: en tietenkään. Olisi perin merkillistä, jos kirkossa ei kannettaisi huolta hengellisen elämän rappeutumisesta.

Kolumnin taustalla on huoli maallistumiskehityksestä, joka hiipii kirkon kynnyksen sisäpuolelle. Jos kirkko ei pidä kiinni hengellisestä identiteetistään ja tekee jatkuvia kompromisseja yleisen mielipiteen kanssa uskonasioista, sen uskottavuus on mennyttä.

Tämä ei missään mielessä merkitse sitä, että kirkon toimintamallit tulisi hakea 1700-luvulta. Uudet toimintamallit, jalkautuminen ihmisten pariin, kynnyksen madaltaminen on juuri sitä, mitä seurakunnassamme on tehty ja tehdään edelleenkin. Sitä kautta polut seurakuntaan ja hyvän Jumalan yhteyteen saattavat avautua. Siinä on se kaiken toiminnan tärkein pointti. Tästä olen jo yli 16 vuoden ajan puhunut niin luottamushenkilöille kuin työntekijöillemmekin.

Tuomarin rooliin asettumiseen meillä kenelläkään ei ole varaa. Mutta seurakunnissa pitää kantaa huolta ja vastuuta myös hengellisestä todellisuudesta. Se ei saa unohtua kaiken muun alle.

Ystävällisin kolumniterveisin

Jouni Lehikoinen kirkkoherra Mikaelinseurakunta

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu