Mielipide: Mikromuoviongelmaan tartuttava nopeasti

Lukijalta

Tuore WWF:n tilaama tutkimus kertoo, että mikromuovia päätyy ihmisten elimistöön noin viisi grammaa viikossa. Suurimmaksi mikromuovien lähteeksi paljastui juomavesi. Tutkimus on tehty Newcastlen yliopistossa Englannissa, ja sen näkökulma on kansainvälinen. Asiaa on luonnollisesti välttämätöntä tarkastella myös kotimaisesta ja turkulaisesta perspektiivistä.

Mikromuoviongelmaan ollaan heräämässä liian hitaasti, vaikka muovi on itsessäänkin hyvin haitallinen aine ihmisille ja ympäristölle. Monien muovien valmistuksessa käytetyt, ihmisen hedelmällisyyttä heikentävät kemikaalit kuten ftalaatit ja bisfenoli a (BPA) päätyvät ihmisen verenkiertoon, ja vesistöissä ne vahingoittavat ekosysteemiä. Turku on mukana Itämeren kaupunkien jätevesien tutkimuksessa. NonHazCity-hankkeen puitteissa otetaan näytteitä Turunkin jätevesistä, myös niistä on löytynyt kyseisiä aineita. Lisäksi pienet muovipartikkelit absorboivat itseensä tehokkaasti muitakin myrkyllisiä kemikaaleja.

Muovin kiertokulkuun tuotannosta nanohiukkaseksi olisi kiinnitettävä paljon nykyistä enemmän huomiota. Kierrätetyssäkin muovissa esiintyvien kemikaalien turvallisuus on tärkeimpiä seikkoja, johon Euroopan unionilla ja täten Suomellakin olisi parhaat mahdollisuudet vaikuttaa lainsäädännön kautta. Kuten Suomen Luonnonsuojeluliiton (SLL) kemikaaliasiantuntija Jari Huhtala kirjoittaa Helsingin Sanomissa 3.5., kemikaalien turvallisuusarviointi on Euroopassa kuitenkin hyvin hidasta. Viranomaisten resurssipula on osaltaan johtanut siihen, että vaarallinen kemikaali voi olla markkinoilla jopa 10 vuotta, ennen kuin sen käyttöä päästään edes säätelemään. Raha puhuu.

Sama on näkyvissä mikromuovin osalta. Aikaa ei kuitenkaan ole yhtään hukattavaksi; kuulimme Turun Vasemmistoliiton puolueosaston Viherpunainen vasemmisto ryn Saaristomeren tutkimuslaitokselle elokuussa 2018 järjestämällä retkellä, että mikromuovi läpäisee soluja. Olen Turun ympäristönsuojeluviranomaisena toimivan rakennus- ja lupalautakunnan jäsen, samoin kun Valtioneuvoston asettaman kemikaalineuvottelukunnan varajäsen Huhtalan ollessa varsinainen. Tein jo 22.3.2018 lautakunta-aloitteen, jossa pyysin selvittämään, miten yli 300 000 hengen jätevedet käsittelevän Kakolan jätevedenpuhdistamon kapasiteettia voitaisiin parantaa kattamaan totaalisesti paitsi talvisateiden seurauksena yhä lisääntyvä ravinnekuormitus, myös mikromuovit ja kemikaalit.

Aloitteeseen saapuneessa vastauksessa ei luvattu kaiken tämän ns. näkymättömän kuormituksen kattavia puhdistustoimia, vaan vedottiin lainsäädäntöön. Jokaisella mikromuovihiukkasella on kuitenkin väliä. Toivoisin todella näkeväni nykyistä huomattavasti vahvempaa yhteistyötä paikallisten ympäristönsuojeluviranomaisten ja tutkimustyötä tekevien välillä. Lainsäädäntöprosessin hitauteen ei ole näkyvissä nopeaa muutosta niin kauan, kuin elinkeinoelämällä on nykyisenkaltainen vahva asema neuvottelupöydissä.

Eva-Liisa RaekallioKemikaalineuvottelukunnan varajäsen (SLL)Turun kaupungin rakennus- ja lupalautakunnan jäsen (vas).Viherpunainen vasemmisto ry:n puheenjohtaja

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu