Nostalginen ratikka

Matti Vikström Janne Koivisto

Matti ”Viki” Vikström

Turussa liikennöi aikoinaan lähes vuosisadan ajan raitiovaunu eli ”ratikka” ensin hevosvetoisena 1800-luvun lopusta ja päättyen 1.10.1972, silloin sentään jo sähköisenä versiona. Linjoja oli aikoinaan neljä eli ykkönen satamaan, kakkonen Nummenmäelle ja ympyrälinjat 3A ja 3B kulkien toinen vastapäivään ja toinen myötäpäivään keskustan kautta.

Itsekin olen jo sen ikäinen, että ratikalla olen kulkenut. Muistan varsinkin Turun päivät, jolloin kaikki kaupunkilaiset saivat kulkea maksutta ratikassa. Olihan se mukavaa mennä ykkösellä Turun linnaan, kun museoihinkin pääsi ko. päivänä ilmaiseksi. Onpa tullut muiden pikkupoikien kanssa kokeiltua montako kierrosta lasten lipulla pääsee kolmosen ratikalla. Kolmannen kierroksen alussa rahastajatäti kehotti meitä ystävällisesti poistumaan! Hupia oli myös laittaa kiskoille kolikko ja katsoa kuinka sileäksi se menikään ratikan alla.

Tämän nostalgian perään haikailevat nyt kaupunginjohtajamme johdolla suuri joukko kunnallisista päättäjistämme. Nostalgia on mukavaa, mutta tässä tapauksessa se tulee aivan liian kalliiksi ja palvelee vain osaa kaupunkilaisista. Vai miltä kuulostaa linjat Varissuolta keskustaan ja sieltä Raisioon. Vain osa veronmaksajista pääsee hyödyntämään reitit.

Mitä tämä kaikki maksaa Turun kaupungin veronmaksajille? Jo nyt suunnitteluun on mennyt miljoonia. Ja alustava varovainen arvio reittien perustamisesta on peräti lähes 350 miljoonaa euroa. Päälle tulee vielä kalustohankinnat noin 50 miljoonaa. Eikä tässä vielä kaikki. Turun kaupungin hankkeet kun ovat rakentamisvaiheessa lähes tuplanneet budjettinsa. Esimerkkeinä mm. Taidemuseo, teatteri, funikulaari ja Ratapihan kävelysilta. Kuinka suuri onkaan loppulasku kaupungin veronmaksajille? Vanhuksiakin pitäisi hoitaa…

Luotan kuitenkin Raision kunnallispolitiikkoihin, että he eivät lähde mukaan tällaiseen ylisuuresti mitoitettuun projektiin. Josko hanke sentään kaatuisi vielä omaan mahdottomuuteensa.

Pidän itseäni vihreänä, keskellä kulkevana, ruiskaunokin sinisenä vasemmistodemarina ja olen myös huolestunut ilmastonmuutoksesta. En esimerkiksi ole koskaan omistanut mopo-, auto- tai muutakaan ajokorttia. Vihreitä arvoja ja joukkoliikennettä kannatan, mutta kaikella on hintansa. Kiitos ei uudelle ratikalle! Nykyistä bussiverkostoa kehittämällä pääsemme halvemmalla.

Matti ”Viki” Vikström

pieni työmies

Kommentoi