Mitä jos ei tehtäisi sote-uudistusta ensi vaalikaudella?

Lukijalta

Suomi jakautuu yhä vahvemmin muuttotappio- ja muuttovoittoalueiksi. Tämän vuoksi sote-uudistusta puuhataan, koska pikkukunnat eivät pysty enää huolehtimaan sosiaali- ja terveyspalveluistaan väestön ikääntyessä ja työikäisten muuttaessa pois. Kaikki eduskuntapuolueet ovat nyt olleet vuorollaan tekemässä sote-uudistusta, eikä kukaan siinä ole vielä onnistunut.

Aiemmilla hallituskausilla on lähdetty siitä, että vahvat peruskunnat huolehtisivat palveluistaan. Koska kuitenkin suurelle osalle päättäjistä on ollut mahdoton ajatus liittää omaa taantuvaa kuntaa naapureihin, on ajatuksesta luovuttu. Keskustan päästyä hallitukseen saivatkin he sen sijaan läpi ajatuksensa 18 maakunnasta, jotka huolehtisivat sote-palveluista ilman tarvetta kuntaliitoksiin. Toki nytkään nuo kunnat eivät ole palveluistaan huolehtineet, vaan meillä on monia kuntayhtymämalleja.

Samalla meillä on myös runsaasti elinvoimaisia, kasvavia kaupunkeja ja kaupunkiseutuja, jotka kyllä kykenevät omat palvelunsa järjestämään ja tuottamaan. Koska vuosikausia on puhuttu soten siirtämisestä ”isommille harteille”, on niissä palvelujen kehittäminen ollut olematonta. Samalla on varmasti menetetty potentiaalia tehdä fiksummin, laadukkaammin ja edullisemminkin asioita, vaikkakin isot kaupungit järjestävät sote-palveluja lähtökohtaisesti erittäin kustannustehokkaasti jo nyt.

Jos ensi hallituskaudella taas aletaan askarrella jättimäistä sote-reformia, on kehitystyö jälleen pysähdyksissä. Samalla koko julkinen keskustelu ja iso osa hallituksen ja virkakoneiston voimavaroista suuntautuu soteen. Montaa suurta uudistusta ei yhteen vaalikauteen mahdu, ja nyt olisikin syytä jättää sote vähemmälle ja keskittyä esimerkiksi perhevapaisiin, lapsiperhepolitiikkaan ja sosiaaliturvajärjestelmän uudistamiseen.

Maakuntamalli (tai sote-uudistus) ilman kuntapohjaisuutta ei myöskään oikeastaan ratkaise pidemmän päälle mitään rakenteellista ongelmaa, se siirtää niitä. Suomessa on 70 kuntaa joihin ei synny vuodessa koululuokallista lapsia. Pian nämä kunnat eivät pysty järjestämään myöskään varhaiskasvatus- tai perusopetuspalveluja.

Mitä sitten kun näin tapahtuu? Siirretäänkö varhaiskasvatus ja perusopetuskin ”isommille harteille? Siirtääkö Helsinki, Tampere ja Turkukin ne silloin ”isommille harteille”?

Suomessa on vuosisatainen perinne siitä, että kunta huolehtii itsenäisesti ja demokraattisesti palveluistaan, asukkaiden hyvinvoinnista sekä elinvoimasta. Tätä järjestelmää ei ole syytä lähteä rapauttamaan, vaan hyväksyä tosiasiana, että toisilla alueilla on enemmän elinvoimaisuutta kuin toisilla. Tulevaisuuden muuttovirtaennusteita katsoessa olisi jokaisen päättäjän myönnettävä, että kaikkialle ei sama hallintomalli sovi.

Mitä jos ei yritettäisikään ensi hallituskaudella tehdä jättimäistä sote-reformia uusilla hallintotasoilla höystettynä?

Sen sijaan voitaisiin pohtia asioita rauhassa: miten saadaan lääkärit paremmin työskentelemään julkiselle sektorille, pitäisikö kela-korvattavuus poistaa yksityisistä terveyspalveluista tai laskeskella paljonko verotuloja menetämme isojen terveysfirmojen myötä veroparatiiseihin? Siinä neljäksi vuodeksi hommaa.

Mari-Elina Koivusalo

Eduskuntavaaliehdokas (sd.)

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu