"Oli tosi kova paikka, kun tajusin, että lapsia ei tule muita kuin Pasi" – Kotimäen tilaa pyörittävälle Taikku Nurmelle tärkeintä elämässä on perhe, mutta jokaista päivää tahdittavat hevoset

Viime syksynä Taikku Nurmi oli onnellinen nainen: hänen kasvattamansa nuori ori, Million Thoughts, hyväksyttiin jalostukseen Saksassa – saavutus on suomalaiselle harvinainen.

– Se on kova juttu. Yritän kasvattaa niin, että hevoset kelpaisivat ulkomaillekin. Siellä on taito ja varsinkin raha, sanoo Kotimäen tilaa pyörittävä Nurmi.

Saksassa taso on kova ja sikäläisistäkin oreista hylätään yhdeksän kymmenestä. Million Thoughts myytiin jalostusoriina Italiaan.

– Siitä saatiin meidän mittapuullamme tosi hyvä raha, jollaista ei Suomessa koskaan saisi.

Euroja Nurmi ei paljasta, mutta summa on enemmän kuin hänen samassa oritestissä aiemmin hylätyn kasvattinsa, joka huudettiin 39 000 eurolla.

Suomessa harva elää hevoskasvatuksella, sillä se on täällä kallista ja pitkä talvi verottaa varsojen kasvua. Taikku Nurmenkin leipä tulee monesta lähteestä ja onnistumisten takana on vuosikymmenten kova työ.

– Aamulla kello soi varttia vaille kuusi, joka aamu. Illalla olemme taas sisällä joskus yhdeksältä. Juuri Mikan kanssa laskimme, että kahden vuoden sisällä meillä on ollut seitsemän vapaapäivää, Nurmi kertoo.

Työpäiviin mahtuu hevosten ruokkimista, ulos ja sisään viemistä, karsinoiden siivoamista, 6–9 hevosen ratsastamista ja valmennustunteja.

Koko perhe elää ja hengittää hevosia. Puoliso Mika Nurmi on aamulla apuna viemässä hevosia ulos ennen kuin lähtee päivätyöhönsä – kengittämään hevosia.

28-vuotias poika Pasi Nurmi on kengittäjä ja kilparatsastaja.

Taikku Nurmi on kolmannen polven hevostilallinen eikä ole muuta uraa harkinnut.

– Olin jo ala-asteella tallilla auttamassa äitiä ja iskää. Yläasteella tein aamutallin ennen kuin lähdin kouluun.

Oman tallin pyörittämisen Nurmi aloitti heti kun peruskoulusta pääsi, äiti Kirsi Lehtoselta vuokraamassaan tallirakennuksessa. 2000-luvun alussa Nurmet ostivat Kotimäen tilan.

Äidin ponit asuvat edelleen ylätallissa. Nurmien vastuulla on 60 hevosta, joista omia 10. Loput ovat vakituisesti tallilla asuvia asiakashevosia ja koulutettavia nuoria.

– Varsinkin omat kasvatit ovat tärkeitä. On hienoa katsoa, kun ne syntyvät, ja millaisia niistä tulee. Jos minulla ei olisi omia hevosia ja kasvatusta, en pitäisi tallia, Taikku Nurmi sanoo.

Ilman omaa tallia myös asiakkaiden säännöllinen valmennus ja heidän hevostensa ratsastus kävisi vaikeaksi.

Nuorempana Taikku Nurmi kilpaili kenttäratsastuksessa EM-tasolla asti. Se jäi vuonna 2001, jolloin urheilija tajusi, ettei kaikki ollut kunnossa.

– Kun juoksin isoja mäkiä Liedosta kotiinpäin, aina loppui voima ja hapenottokyky ihan täysin. Kun ratsastin harjoitusravia (ravia satulassa istuen), selkääni sattui kuin olisi puukolla isketty. Tein monta raskaustestiäkin, koska vatsa alkoi pömpöttää.

Terveyskeskuskäynneillä vikaa ei löytynyt, mutta yksityisellä lääkäriasemalla löytyi, juuri joulun alla. Joulun jälkeen munasarjasyöpä leikattiin. Se oli levinnyt vatsanpeitteisiin.

– Puolitoista vuotta olin poissa. Se tuli aika kurjaan aikaan, kun olimme juuri ostaneet tämän paikan ja ottaneet paljon velkaa. Mika oli tässä tosi paljon yksin. Se oli hurjaa.

Aluksi lääkärit arvelivat, että toinen munasarja ja kohtu voitaisiin säästää, mutta lopulta kaikki oli poistettava.

– Se oli tosi kova paikka, kun tajusin, että lapsia ei tule muita kuin Pasi. Se meni vähän sellaiseksi, että jos Pasi oli ulkona ja joku hevonen pääsi irti, tuli olo, että lapsi täytyy äkkiä mennä pelastamaan. Minusta tuli vähän ylisuojeleva.

Onneksi Pasi kuitenkin oli ehtinyt syntyä, Nurmi toteaa. Syöpä sai hänet miettimään, mikä elämässä on tärkeintä.

– Kyllä ne ovat Pasi ja Mika. Heidät kun pystyn pitämään lähellä, olen onnellinen.

Vuodesta 1989 yhdessä olleet Nurmet menivät naimisiin viime syksynä.

Alun perin Mika Nurmi pelkäsi eläimiä, mutta vähitellen hänestäkin tuli hevosmies.

– Kyllä minä muutaman kerran hänelle sanoin, että oletko nyt ihan varma ja tiedätkö, mihin ryhdyt. Mutta siinä hän vieläkin killuu, ja onneksi killuu. En ylipäätään usko sellaisiin parisuhteisiin, joissa toinen on hevosihminen ja toinen ei, Taikku Nurmi virnistää.

Hevostyö on raskasta ja riskialtistakin, ja monen keho on rikki ennen eläkeikää. Taikku Nurmi sanoo omansa kestäneen hyvin.

– Mutta kyllä siitä täytyy huolta pitää. Joogaan ja syön hyvin.

Myös parisuhteelle ja lomailulle pitää Nurmen mukaan löytyä aikaa.

– Ei elämä voi olla pelkkää tätä. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä paremmin tajuaa, että ei siitä mitään sulkaa hattuun saa, vaikka kuinka tekisi töitä.

Nurmi jättäisikin raskaat tallityöt mielellään työntekijöille, jos heitä löytyisi.

– Välillä oikeasti tuntui, pitääkö laittaa talli kiinni, kun ei saa työntekijää. Maksamme kuitenkin paremmin kuin vaikka kaupan kassa. Moni on sanonut, että he saavat melkein saman rahan sossusta eli ei kannata tulla töihin, hän tuhahtaa.

Yrittäjä purnaa myös sitä, miten kalliiksi työntekijän palkkaaminen on Suomessa tehty.

Jos palkollisia löytyisi, Nurmi laittaisi tallitöiltä säästyvän ajan – hevosiin: hevoskasvatukseen, nuorten hevosten kouluttamiseen ja ratsastusvalmennusten pitoon.

– On ihanaa valmentaa ihmisiä ja tehdä nuoria hevosia.

Palo ei ole vuosikymmenten saatossa kadonnut mihinkään.