Fysiikkavalmentaja Marko Yrjövuori: Palautuminen unohtuu monelta – unesta ei kannata tinkiä

Marko Yrjövuori Tomi Kangasniemi

Tomi Kangasniemi

Fysiikkavalmentaja Marko Yrjövuori näkee työssään sekä liikkumattomuuden että liian liikkumisen ongelmat. Nykyaikana ääripäät tuntuvat korostuvan.

– Osa istuu liikaa - ensin työmatkat autossa, junassa tai ratikassa, ja sen jälkeen näyttöpäätteen takana lyhentyneessä tilassa. Kun sitten aletaan suoristamaan kehoa, menee selkä helposti jumiin. Toiset taas tekevät töitä 24-7 ja vetävät päälle kymmenen kilsan lenkkejä tai triathlon-harjoituksia.

Liiasta istumisesta seuraa useimmiten alaselän vaivoja. Keskivartalo heikkenee tai menee väärään asentoon. Tästä aiheutuu erilaisia niska- ja hartiavaivoja. Liikaa kehoaan rääkkääville taas tulee helposti polvi- ja selkävammoja sekä lonkka- ja nilkkasärkyä.

– Kun kyselen mitä teit ja koska lepäsit, niin käy ilmi, että lepoa ei juuri ole ollut. Aina ei tosiaankaan kannata lähteä lenkille, ja sanonta "sillä vaivat lähtevät millä ne ovat tulleetkin" ei pidä paikkaansa. Ihmisten on tärkeä ymmärtää, mikä on oikea määrä urheilla, Yrjövuori muistuttaa.

Levon tärkeys unohtuu myös huippu-urheilijoilta, joiden kanssa Yrjövuori paljon työskentelee. Yrjövuori heittää vastuuta valmentajille, sillä useimmiten urheilijat tekevät sitä mitä valmentajat käskevät. Toki aina on myös niitä urheilijoita, jotka tekevät omin päin ylimääräistä.

– Siksi joukkuelajeja on vaikea valmentaa. Urheilija pitää huomioida yksilönä, ja luennoin paljon siitä, miten omaa kehoa pitää kuunnella. Usein siihen herätään vasta, kun tulee kipuja ja seinä vastaan. Siitä on sitten jo vaikea toipua.

Kun tekee jotain intohimoisesti, ei aina ole helppo vetää itse rajoja. Yrjövuori kertoo, miten hän itsekin paloi loppuun unelmaduunissaan NBA-joukkue Los Angeles Lakersin urheiluterapeuttina.

– Työtä tekevälle se tulee salakavalasti. En huomannut itsekään muuta kuin väsymystä ja lopulta suorituskyvyn laskua.

Yrjövuori työskenteli Yhdysvalloissa huippu-urheilijoiden kanssa noin 20 vuotta. Siinä ajassa oli helppo huomata, millaisia eroja valmentamisen ammattimaisuudessa ja resursseissa maiden välillä on.

– Nuoret saavat siellä todella ammattimaista valmennusta jo high schoolissa. Meillä on koululiikunta, mikä on tietysti hyvä asia, mutta urheilutoiminta on seuravetoista ja usein vapaaehtoisten varassa. Sitä tehdään rakkaudesta lajiin. Siinä ei aina ole mukana suurta valmennustietoutta.

Se, mikä Yrjövuorta on Suomeen palattuaan ihmetyttänyt, on suomalaisten asenne oppimiseen.

– Suomessa näkee vielä paljon tällaista "osaan itse enkä tarvitse neuvoja" -asennetta. Se on hassua, sillä toiselta oppiminen on tosi tärkeää. Käyn aika usein Yhdysvalloissa, ja meille on muodostunut globaali verkosto, jonka kautta haetaan tietoja. Kuuntelen aina muita valmentajia ja terapeutteja, sillä kaikesta oppii, Yrjövuori muistuttaa.

Kuka?

51-vuotias fysiikkavalmentaja

toimi Suomessa urheiluhierojana

muutti Yhdysvaltoihin vuonna 1998, missä työskenteli muun muassa urheiluhierojana NHL-seura Los Angeles Kingsissä ja urheiluterapeuttina Los Angeles Lakersissa

vetää Suomessa kesäharjoitusleirejä huippu-urheilijoille ja tarjoaa koulutusta sekä valmentamisen asiantuntemusta

avaamassa harjoituskeskusta Helsingin Hernesaareen

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Palvelut