Turun uudessa levykaupassa uskotaan vinyylin viehätykseen: "Vinyyli hemmottelee aisteja"

Felix Manellin kaupan kokoelmissa on nyt noin 3000 levyä. Painotus on soulissa, jazzissa, funkissa, reggaessa, maailmanmusiikissa ja dj-musiikissa, mutta valikoimista löytyy myös rokkia ja poppia. Tomi Kangasniemi

Tomi Kangasniemi

Turussa on viime vuosina totuttu siihen, että levykaupat sulkevat oviaan. Maariankadulle avautuneessa Round Sound Recordsissa uskotaan kuitenkin fyysisten äänitteiden voimaan. Felix Manell kertoo, että levykaupan avaaminen on ollut jo pitkään suunnitelmissa.

– Viimeiset kolme vuotta se on ollut aktiivisemmin ajatuksissa ja olen etsinyt sopivaa liikehuoneistoa. Olen ostanut myös levyjä sillä ajatuksella, että haluan avata vinyylilevykaupan.

Ja vinyyli myös kiinnostaa. Vaikka suurin osa äänitteistä hankitaan nykyisin digitaalisina tuotteina, The Economist-lehti arvioi pari kuukautta sitten, että vinyylilevy on ylittämässä Yhdysvalloissa cd-levyjen myynnin ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1986. Musiikkituottajat puolestaan arvioi pari kuukautta sitten Helsingin Sanomissa, että elokuun lopussa vinyylilevyjen euromääräinen myynti oli Suomessa kasvanut 28 prosenttia.

– Vinyyli hemmottelee aisteja, ja ihmisillä on perustarve keräilyyn ja kontaktiin. Musiikki on itsessään tietysti tärkeää, mutta vanhoissa pahvikansissa vetoaa kansitaide ja tuntuma. Lisäksi niissä on oma tuoksunsa, Manell perustelee naurahtaen vinyylin viehätystä.

Manellilla on takanaan pitkä historia musiikin parissa. Hän innostui dj- ja hip hop -kulttuurista jo 12-vuotiaana. Levyjä tuli soitettua jo yläasteikäisenä ruotsinkielisellä nuorisotalolla.

– Sen ajan hip hop -kulttuuri oli hyvin erilaista kuin nykyään. Se oli urbaania metropolikulttuuria, breakdancea ja positiivista meininkiä.

Sittemmin Manell on työskennellyt parikymmentä vuotta dj:nä ja graafisena suunnittelijana. Levykaupan avaaminen sopii uuteen elämänvaiheeseen, jota kuvaa myös muuttunut suhde musiikkiin. Ikä ja sen tuoma kypsyys on muuttanut musiikin merkitystä. Musiikki ei enää ole pakkomielle, ja sillä ei tarvitse täyttää tilaa.

Hän kuvaa muutosprosessia suhteessa hiljaisuuteen. Ensin sitä ei edes tiennyt mitä hiljaisuus on. Sitten kun sen löysi, se tuntui pelottavalta. Seuraava vaihe oli hiljaisuuden sietäminen, ja nyt hän on oppinut nauttimaan siitä.

– Olen musiikin suhteen hyvin avarakatseinen, mutta ilma, tila ja hiljaisuus ovat tärkeitä myös musiikissa. Joskus hiljaisuuskin voi olla parasta musiikkia, hän muistuttaa.

Kommentoi

Palvelut