Hülya "Hissu" Kytö muistaa vieläkin ulkoa päivämäärän, milloin hän tuli Turkuun. Se oli toukokuun 27. päivä 1971, kun ruotsinlaiva saapui Turun satamaan kyydissään Kytö ja hänen ex-miehensä.
– Ankarassa minulle kerrottiin, että olen ensimmäinen turkkilainen nainen, joka muuttaa Suomeen, hän naurahtaa.
Hissun elämä oli tuohonkin asti ollut aika epätavanomaista. Hänet kasvatti ammattijalkapalloilijaisä, mikä tarkoitti sitä, että Hissusta tuli melkoinen poikatyttö. Ei siis ihme, että hän päätyi myös opiskelemaan - ja vielä ulkomaille, mikä oli turkkilaisille naisille hyvin harvinaista.
– Opiskelin kemiaa Yhdysvalloissa. New Yorkin lentokentällä tapasin sitten tulevan suomalaisen mieheni. Koko suku oli avioliittoa vastaan. Että ei tuollaisen pakanan kanssa voi mennä naimisiin. Isoisä antoi lopulta luvan liitolle. Muutimme sitten Kanadan Nova Scotiaan, missä asuimme puolitoista vuotta.
Ulkomaalaiset olivat Turussa 1970-luvun alussa vielä harvinaisuus. Chileläisiä pakolaisia tuli kaupunkiin 1973 ja 1974. Muutamaa vuotta myöhemmin oli vietnamilaisten vuoro. Hissu auttoi heitä työssään ammattikurssikeskuksen pakolaissihteerinä.
– Muistan, miten vietnamilaisille oli tärkeää olla kotona yhdessä. Heillä oli kotona aina ovet auki, mikä ärsytti muita ihmisiä, Hissu naurahtaa.
Vuonna 1987 Hissu perusti Turkuun kansainvälisen kohtauspaikan, josta muodostui kaupungin ulkomaalaisille tärkeä olohuone. Hissu kuvailee 1970- ja 1980-lukua työssään kulta-ajaksi. Ilmapiiri Suomessa muuttui 1990-luvulla.
– Sain skinheadeilta tappouhkauksia, ja postiluukkuun tuli luoti ja paperi, jossa luki, että tämä on kohta sinun kallossasi. Sain lopulta burn outin ja olin vain kotona verhot kiinni, Hissu muistelee.
Loppuun palaminen johti lopulta siihen, että Hissu jäi työkyvyttömyyseläkkeelle. Samoihin aikoihin ajoittui avioerokin. Uusi käänne elämässä tapahtui, kun Turkin Izmitissä tapahtui vuonna 1999 noin 17 000 henkeä vaatinut maanjäristys. Vierailu alueella avasi Hissun silmät.
– Siellä ihmisillä ei ollut mitään. Joimme haisevaa vettä nenästä kiinni pitäen samalla, kun kaivurit kaivoivat ruumiita esiin. Aloin miettimään, että minulla on kaikkea. Ihanat lapset, ja oli ihana työpaikka. Minun pitää nousta ylös. Sitten perustin Daisy Ladiesin.
Daisy Ladies on Suomen ensimmäinen maahanmuuttajataustaisten naisten asioihin keskittyvä yhdistys. Yhdistyksen tavoitteena on parantaa Suomeen muuttaneiden naisten asemaa sekä lisätä heidän osallisuuttaan suomalaisessa yhteiskunnassa yhdessä syntysuomalaisten naisten kanssa.
Muiden auttamisesta on tullut kovia kokeneelle Hissulle elämäntyö.
– Meidän pitää olla avoimia muille, mutta jokaisen pitäisi sopeutua tähän kulttuuriin. Tarvitaan molemminpuolista käden ojentamista. Kuka tahansa tänne tuleekin katsekontakti on tärkeä. Siitä saa voimaa. Ei ole väliä, miten pukeudut tai minkä värinen olet. Pitää vain keskustella, hän muistuttaa.
Turusta on tullut Hissulle tukikohta, eikä hän osaisi kuvitellakaan enää asuvansa muualla.
– Lähdin Turkista jo 18-vuotiaana. Meri ja vuoristo ovat minulle kauhean tärkeitä, mutta täällä minulla on Aurajoki ja musiikki soi aina. Olen turkulainen. En osaisi olla missään muussa kaupungissa. Turkulaiset päättäjät ovat avoimia, ja monet asiat on täällä hoidettu tosi hyvin, Hissu kiittelee.
Hissun pitää kiireisenä NordicLadies-hanke, jonka puitteissa pyritään saamaan eri taustoista olevat pohjoismaalaiset naiset yhteen puhumaan naisiin kohdistuvasta väkivallasta.
– Tärkeintä on, että naiset aktivoituvat ja pääsevät itse keskustelemaan aiheesta, hän tiivistää.