Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Monien mestaruuksien huippu-urheilijan rohkea ulostulo: "En halua olla mies tai nainen, vaan aidosti minä"

Maailman vahvimpana tyttönä tunnetuksi tullut Susanna Törrönen on vaihtanut nimensä. Hän on nyt Emmeth Törrönen Etunimi vaihtui joulukuussa vastaamaan paremmin 21-vuotiaan urheilijan identiteettiä.

– Olen muunsukupuolinen, ja halusin maskuliinisemman nimen. Nimen vaihtaminen on auttanut minua olemaan sosiaalisesti aktiivisempi ja itsevarmempi. Olen myös päättänyt tuoda itsestäni esiin muitakin puolia kuin urheilijan, Törrönen kertoo.

Uusi nimi on pieni osa muutosta. Seuraavaksi hän aikoo poistattaa rintansa. Pääasiallinen syy on häneltä löytyneessä rintasyöpägeenissä, joka ei kuitenkaan ollut kovin paha järkytys. Törrönen sanoo aina vierastaneensa rintojaan, joten geenilöydös vain jouduttaa prosessia, jonka hän olisi halunnut muutenkin.

– En halua tulla nähdyksi minkään tietyn sukupuolen edustajana, en naisena enkä miehenä. Haluan olla aidosti minä, Törrönen sanoo.

Muita leikkauksia ei ole suunnitelmissa, joten kilpaurheilu voimanoston maailman huipulla jatkuu naisten sarjassa. Seuraavaksi Törrösen tähtäimessä on naisten penkkipunnerruksen maailmanennätys, jota hän on treeneissä jo hätyytellyt 146,5 kilon tuloksellaan.

Juniorisarjassa hän on tehnyt 23 maailmanennätystä ja voittanut lukuisia mestaruuksia kansainvälisissä arvokisoissa.

– Aion nostaa niin kauan kuin jaksan ja kroppa kestää. Urheilu on minulle intohimo ja korvaamaton henkireikä, Törrönen sanoo.

Hän kertoo kärsineensä teini-ikäisestä lähtien masennuksesta ja ahdistuneisuudesta. Pahimmillaan hän eristäytyi kotiin, koska ei kyennyt tapaamaan edes perheenjäseniään. Treeneihin hän on silti lähtenyt aina.

– Treenaaminen on selkärangassani, olennainen osa minua. Kun menen salille, menen toiseen kotiini sen enempää asiaa miettimättä, Törrönen sanoo.

– Olen urheillut tavoitteellisesti 5-vuotiaasta lähtien, joten olen kasvanut tähän.

Huippu-urheilijan elämä on tarkoittanut Törröselle jo yläkoulusta lähtien sitä, että ruokaa on saatava kolmen tunnin välein ja vapaa-aika kuluu pitkälti harjoitellessa. Ruokailun suhteen asiat ovat entisellään, mutta treenaaminen on vähentynyt puolella entisestä.

– Sain valtiolta kaksi vuotta urheilija-apurahaa, mutta se loppui vuosi sitten. Nyt saajat ovat lähinnä olympialajien urheilijoita, mitä voimanosto ei ole kuin paralympialaisissa.

Apurahan loppuminen on tarkoittanut Törröselle täysiaikaista työskentelyä, joten täysipainoinen treenaaminen ei ole mahdollista. Tulokset ovat silti edelleen maailman huippua, eikä hän edes haluaisi luopua työpaikastaan. Apuraha voisi auttaa siten, että Törrönen voisi tehdä nelipäiväistä työviikkoa ja treenata enemmän.

– Tykkään olla töissä, se on minulle tärkeää. Kun valmistuin markkinointimerkonomiksi, en edes osannut hakea työpaikkaa ja syrjäydyin. Moni nuori joutuu saman eteen, kun itseluottamus ei riitä työpaikkailmoitusten vaatimusten edessä.

Lopulta hän pääsi ensimmäiseen työpaikkaansa varastolle, kiitos isoveljen tsemppaamisen. Varastotyön aikoina syntyi hauska tarina, kun Törrösen työkaveri tuskaili painavien laatikoiden kanssa. Mies halusi apua, mutta ei huolinut sitä Törröseltä.

Varastomies ei tiennyt pienikokoisen työkaverinsa olevan moninkertaisesti maailman parhaaksi yltänyt voimapussi, jonka oma ennätys klassisessa voimanostossa on 428 kiloa.

– Hän tokaisi vain, että et sinä voi näitä nostella. Jätin sitten siihen nostelemaan yksinään, ja ajattelin että ehkä se joskus lukee lehdestä saavutuksistani urheilijana, Törrönen naurahtaa.

Tarina kertoo hyvin hänen aiemmasta vaiteliaisuudestaan. Emmeth Törrönen sanoo hiljaisuutensa johtuneen pitkälti henkisestä pahoinvoinnista, johon hän on saanut tarvitsemansa avun.

Nykyisin hän on puheliaampi.

– Haluan kertoa avoimesti näistä asioista siksi, että olen päättänyt seistä itseni takana. Tällainen minä olen, paljon muutakin kuin urheilija, Törrönen sanoo.

Hän kertoo lukeneensa itsestään kommenttipalstoilta asioita, jotka ovat satuttaneet, mutta kieltäytyy antamasta ilkeille ihmisille valtaa ohjata elämäänsä. Avoimuudellaan hän toivoo osoittavansa osaltaan sen, että jokainen urheilija on myös tunteva ihminen, ei vain jatkumo suorituksia.

– Olen käynyt läpi pitkän prosessin itseni kanssa. Nyt voin ihan hyvin ja haluan kertoa rehellisesti, kuinka vaikeaa on ollut.

Urheilua hän jatkaa entiseen tapaan tavoitteenaan maailman kirkkain kärki eri paino- ja ikäluokissa.

Ja kun työt ja treenit on hoidettu, odottaa kotona se kaikkein tärkein: oma perhe eli avomies ja kissat.

– Mieheni ei ole urheilija, häntä kiinnostavat autot ja tietokoneet. Olemme siinä mielessä hyvin erilaisia, mutta kasvaneet viiden yhteisen vuotemme aikana tiiviisti yhteen, Törrönen kertoo.

– Ehkä hankimme vielä yhdessä lapsia, biologisia tai adoptoituja, mutta se aika ei ole vielä.

Sipoon Peppi Pitkätossuksikin aikanaan nimetty Emmeth Törrönen viihtyy edelleen kotikylässään Nikkilässä eikä suunnittele muuttoa. Urheilu, työ ja rauhallinen kotielämä riittävät hänelle elämän sisällöksi, mutta yksi yllättävä haave urheilijalahjakkuudella vielä on.

– Minulla ei ole kavereita, en jotenkin saa kontaktia ihmisiin. OIisihan se kivaa, jos olisi joku ystävä, jonka kanssa voisi käydä joskus vaikka leffassa tai shoppailemassa.