Huono liikkuvuus myös paljon liikkuvien ongelma: "Kyykkyyn meno on monille hankalaa"

Harri Helajärvi muistuttaa aktiivisen elämäntavan tärkeydestä. Tomi Kangasniemi

Tomi Kangasniemi

Hiljattain useat mediat ovat uutisoineet, miten alle 16-vuotiailla on vaikeuksia päästä kyykkyasentoon. Myös selkäuinti tuottaa nuorille vaikeuksia. Tuki- ja liikuntaelinvaivoja on myös paljon liikkuvilla nuorilla.

Paavo Nurmi keskuksen vt. erikoislääkäri, LT Harri Helajärvelle kyykkyongelma on tullut tutuksi. Se tosin ei rajoitu ihmisten ikään.

– Näen saman vastaanotolla. Kyykkyyn meno on monille hankalaa, ja sitä näkyy myös aikuisilla. Kyykistyminen onnistuu polvien suorakulmaan asti, mutta ei enää siitä alaspäin. Tämä voidaan helposti yhdistää liikkumattomuuteen ja pitkäkestoisiin staattisiin asentoihin.

Helajärvi muistuttaa, että kyseessä ei ole vain liikkumattomien ongelma. Jos esimerkiksi lonkankoukistajat ovat vahvat ja kireät, ne voivat estää kyykkyyn menoa.

– Nuorilla, jotka urheilevat ja liikkuvat paljon voi olla rasitusperäisiä kiputiloja lihasten epätasapainosta johtuvista syistä. Kasvuikäisen kilpaurheiluharrastus voi olla yksipuolista, ja jos keho ei palaudu, sen hallinta voi pettää. Seurauksena on erilaisia oireita, jopa rasitusmurtumia.

Suuren väestönosan ongelmat ovat kuitenkin pitkälti lähtöisin elintapojen muutoksesta. Vähäinen liikunta ja staattiset asennot niin töissä, koulussa kuin vapaa-ajallakin, näkyvät kehon toiminnan häiriöinä.

– Niska-, hartia- ja selkäongelmia on nuorillakin. Ryhti on etukenoinen, kun vietetään paljon aikaa laitteiden äärellä eikä pystytä kunnolla kannattelemaan kehoa. Lihastasapaino on erittäin tärkeää, Helajärvi muistuttaa.

Liikkumaton elämäntapa ei tuo rajoituksia vain tuki- ja liikuntaelimiin ja kehon liikkuvuuteen vaan sillä on myös isoja aineenvaihdunnallisia vaikutuksia. Vain alle 20 prosenttia suomalaisista teini-ikäisistä liikkuu liikuntasuositusten mukaisesti. Tämä tarkoittaa lisääntyvää lihavuutta sekä riskiä sairastua muun muassa diabetekseen, metaboliseen oireyhtymään ja rasvamaksaan. Niitä diagnosoidaan nykyään jo teini-ikäisillä.

– Rasvamaksan on pitkään arvioitu kehittyvän 30-35 vuodessa, mutta alttiissa iässä oleville lapsille ja nuorille se voi kehittyä jopa 10 vuodessa.

Mitä sitten pitäisi tehdä? Helajärvi muistuttaa, että asenneilmapiiri on ykkösjuttu: vanhemmilta opitaan hyvät ja huonot asiat, ja lapsille annettava esimerkki on tärkeä tässäkin asiassa. Arjen hyötyliikunnassa ja liikuskelussa on salaisuus. Lasten pitäisi leikkiä enemmän hyppiä, juosta ja kiipeillä. Heille pitäisi myös tarjota helppoja tapoja toteuttaa lapselle luonnollista liikettä.

– Ei liikuntaan aina tarvita hienoa hallia tai seikkailupuistoa. Kun liikutaan esimerkiksi epätasaisessa maastossa ylös ja alas, kehonhallinta kasvaa kuin huomaamatta. Koulumatkaliikunta on myös arvokasta, ja kavereidenkin luo voi mennä kävellen tai pyörällä sähköpotkulaudan, vanhempien kyydin tai mopon sijaan.

Myös vanhempien on hyvä toimia aktiivisesti aina, kun siihen on mahdollisuus.

– Portaissa kulkeminen kannattaa ja sopii kaikenikäisille. Unohdamme usein, että se vastaa kuormittavaa juoksulenkkiä ja parantaa nivelten liikkuvuutta sekä tasapainon hallintaa, Helajärvi tiivistää.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu