"Turun murteesta tulee hyvä mieli"

Kristiina Elo ja Veepee Lehto ovat tehneet yhdessä murre-kirjan. Tomi Kangasniemi

Tomi Kangasniemi

Murre on erikoinen juttu. Sitä voidaan hävetä, siitä voidaan olla ylpeitä, mutta kylmäksi se ei jätä. Tämän ovat huomanneet myös Kristiina Elo ja Veepee Lehto

– Ei sitä enää niin hävetä, mutta kun esimerkiksi 1980-luvulla ehdotin, että kaupungin mainoksia tehtäisiin Turun murteella, oltiin kauhuissaan. Silloin maailma oli poliittisesti jakautunut ja valkokaulusköyhälistö pyrki keskiluokkaan ja pois murteen puhumisesta, Lehto kiteyttää.

– Kotimaiset elokuvat ovat tehneet asiassa "hyvää työtä". Hölmöt puhuvat aina jotain murretta. Näin Disney piirretyn, jossa kaksi tyhmää hirveä puhuivat tietysti Turun murretta, Elo lisää.

Toisaalta vastapainoina näille esimerkeille ovat sitten Aku Ankkojen murrekäännösten ja Heli Laaksosen murrekirjojen suosio.

– Kyllä murre on jo arvossaan. Sitä harrastetaan ja luetaan, Elo kiittelee.

Elo ja Lehto ovat hiljattain julkaisseet Sammakon kustantamana kirjan Putosik Akrikola Aurajokke? Elo on kerännyt kirjaan vanhoja tarinoita ja kertomuksia, joita Veepee on sitten kommentoinut "Nummempakam murteel".

Tarinoista käy ilmi, että sata vuotta sitten Turussa on ollut aika lailla samoja puheenaiheita kuin nyt - kuten vaikkapa kielikysymykset liikennevälineissä.

Suomea puhuwa näet Turun raitioteillä saa kärsiä inhottawaa loukkausta. Siten esim. eilen heinäk. 1 p. muistaaksemme waunussa n:o 5, kun eräs siwistynyt, toiselta paikkakunnalta olewa henkilö aikoi maksaa matkansa ja kysyi minkä werran hänen tulisi suorittaa, waunun konduktööri juhlallisesti selitti ei lainkaan ymmärtäwänsä suomea, jonka wuoksi muiden samassa raitiowaunussa matkustawain täytyi tulla tulkitsemaan minkä werran matka maksoi. (Aura 2.7.1892)

Tätä ilmiötä on Veepee päivittänyt sitten nykypäivään.

Nykyän, ko niim moni ossa enklanti, vois kuvitella, kummoselt olisiva vanha aja ratikkarahastajat kuulostane, jos nee olsiva rääkyne meil kakaroil enklanniks. ”Muuv joor ääs fouvvard on tö korridoor!” tai ”Ket ap kvikli!”

Tätä kahden eri ajan vuoropuhelua kirjassa siis tarjoillaan. Tekijät toivovat, että kirja omalta osaltaan nostaa Turun murteen asemaa.

– Murteesta tulee hyvä mieli. Se vahvistaa paikallisidentiteettiä, Elo kiteyttää.

– Tuntuu siltä, että murre olisi enemmän iäkkäämpien juttu. Nuortenkin pitäisi kääntää katsetta taaksepäin. Murteista voi löytyä jotain hauskaa. Tätä kirjaa kannattaa lukea ääneen, vanhempien lapsilleen, Lehto lisää.

Elo ja Lehto kertovat kirjastaan Turun kirjamessuilla perjantaina 5. lokakuuta kello 16.30

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Palvelut