Syyskuu on pitänyt huolen, ettei poutaisia päiviä ole ollut paljoakaan, ja teiden pinnat ovat lähes jatkuvasti märkinä. Vesiliirtoriski kasvaa, kun teiden pinnalle jää vettä.
Kesärenkaissa olisi hyvä olla riittävästi kulutuspintaa jäljellä, jotta rengas on turvallinen.
– Renkaiden kunto on merkittävä tekijä vesiliirron estämisessä, sillä jos renkaan urat ovat kuluneet, se ei varastoi niin paljoa vettä kuin uuden renkaan urat, sanoo Nokian Renkaiden teknisen asiakaspalvelun päällikkö Matti Morri tiedotteessa.
Tiedotteessa viitataan Tekniikan Maailman tekemään vertailuun, jossa selviää, että 3–4 millimetrin urasyvyinen rengas ajautuu huomattavasti herkemmin vesiliirtoon kuin seitsemän millimetrin urasyvyydellä varustettu rengas.
Uusi rengas ajautui testissä vesiliirtoon kymmenen millimetrin vesipatjalla yli 83 km/h nopeudessa, kun taas kulunut rengas jo yli 61 km/h nopeudessa.
– EU-rengasmerkintöjen ilmaisema märkäpitoluokka kertoo renkaan märkäpidon tehokkuudesta eli siitä, miten rengas käyttäytyy märällä asfaltilla jarruttaessa. Vesiliirtoherkkyyttä sen sijaan ei voi päätellä rengasmerkinnöistä, Morri muistuttaa.
Myös rengaspaineet on syytä tarkastaa. Jos renkaiden ilmanpaineet ovat liian matalat, rengas ei välttämättä pidä muotoaan vedessä. Tällöin auto lähtee helpommin vesiliirtoon.
– Lisäksi reippaampi nopeuden pudotus on tarpeen silloin, kun tien pinnalle kertynyttä lätäkköä ei voi väistää. Mahdollisuuksien mukaan kannattaa pyrkiä ajamaan vettä keräävien kulumaurien vieressä, Morri neuvoo.
Tiedotteessa muistutetaan, että vesiliirtoon joutuessa on syytä pitää pää kylmänä, höllätä kaasua ja painaa kytkintä pohjaan. Jarruttaa ei kannata, koska se vain heikentää pitoa. Ohjaus on syytä pitää kulkusuunnassa, ettei pidon palautuessa ole ojassa tai vastaantulevien kaistalle.