Mitä enemmän eläinten havainnointia, ajattelukykyä ja tunteita tutkitaan, sitä enemmän ne alkavat muistuttaa ihmistä. Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen farmakologian professorin Outi Vainion mukaan tämä koskee eritoten karvaisia koti- ja lemmikkieläimiämme, joita myös tutkitaan paljon.
– Näistä eläimistä löytyvät pitkälti samat tiedolliset ominaisuudet ja tunteet kuin ihmisistäkin, niissä on vain aste-eroja. Perustunteet, kuten ilo, suru ja pelko, ovat ihan vastaavan kaltaisia.
Ihmisen tunteita selitetään evolutiivisesti sillä, että ne auttavat meitä selviytymään ihmisyhteisössä. Samoin eläinten tunteet liittyvät lajitovereiden kanssa toimimiseen. Vaikka perusasiat ovat esimerkiksi ihmisen ja koiran tietoisuudessa samat, on aste-erojen vaikutus maailman kokemiseen merkittävä.
– Me ihmiset olemme hyvin visuaalisia, koira taas elää hajumaailmassa. Koiran hajuaisti on niin älyttömän tarkka, että meidän on ihmisinä vaikea kuvitella, miten koira hahmottaa maailmaa.
Eräässä tutkimuksessa selvitettiin sitä, kuinka koira hahmottaa aikaa. Moni koira osaa odottaa omistajansa paluuta töistä, jos omistajalla on säännöllinen työrytmi. Selvisi, että koira päättelee omistajan paluun lähestyvän, kun tämän ominaishaju on kotona heikentynyt tiettyyn pisteeseen.
– Vastikään myös varmennettiin vanha sanonta, että koira haistaa pelon. Jotkin tunteet muuttavat ihmisen aineenvaihduntaa tietyllä tavalla, ja koira haistaa tuon muutoksen ja osaa yhdistää sen tietynlaiseen mielentilaan.
Koira käyttää huomattavan paljon myös näköaistiaan, eikä koiran näkökyky eroa kovinkaan paljoa ihmisistä. Värejä on koiran maailmassa vähemmän, mutta esimerkiksi kuvia ihmisten kasvoista koira katsoo samalla tavalla kuin ihminenkin. Ensin huomio kiinnitetään silmiin, sitten nenään ja lopuksi suuhun.
– Erojakin on. Omissa tutkimuksissamme on havaittu, että koira kiinnittää enemmän huomiota siihen, jos ihmisen hampaat näkyvät kuvassa. Se käy koiran evoluution näkökulmasta järkeen, sillä hampaat ovat varoitus.
Eräässä tutkimuksessa näytettiin hevosille kuvia niille vieraista ihmisistä, joista osalla oli kuvissa vihainen ilme.
– Kun nämä ihmiset myöhemmin tulivat oikeasti hevosten luokse, hevoset suhtautuivat varauksella niihin, jotka olivat kuvissa näyttäneet vihaisilta. Hevonen ja koira siis tunnistavat toisessa yksilössä ja lajissa ne samat perustunteet, jotka niillä on itselläänkin.
Usein kuulee ihmisten puhuvan esimerkiksi siitä, kuinka koira on kostanut jotain kakkaamalla lattialle tai kuinka lemmikit ovat olleet toisistaan mustasukkaisia tai vaikuttaneet tuntevan syyllisyyttä. Tämän hetken tiedeyhteisön käsitys on kuitenkin, ettei eläin kykene näin monimutkaisiin tunteisiin.
– Eläin voi esimerkiksi näyttää syylliseltä, koska se on havainnut nopeasti ihmisen olotilan ja käyttäytyy tavalla, jonka se tietää lepyttävän omistajaansa. Koira ottaa tutkitusti pentumaisemman ilmeen huomatessaan, että ihminen katsoo sitä.
Monimutkaisempaa ajattelukykyä vaativista tunteista empatia on yksi, jota on eläimillä tutkittu paljon. Ainakin lähilajimme kokevat todistetusti empatiaa. Erityisen empaattiseksi eläimeksi on tutkimuksissa havaittu rotta.
– Suklaa on rottien suurta herkkua. Kuitenkin jos rotalle tarjotaan suklaata, mutta vieressä on niille tuttu rotta häkissä, ne kieltäytyvät suklaasta ja käyvät ensin vapauttamassa lajitoverinsa. Ne myös lohduttavat pulassa olevaa lajitoveria.
Vastikään on julkaistu tutkimus, jossa rotilta löydettiin aivoista peilisolut. Jos rotta näkee itselleen tutun rotan kärsivän kivusta, sillä aktivoituvat samat peilisolut kuin silloin, jos sillä olisi itsellään kipua. Empatian kokemisesta on siis aivojen fysiologiaan perustuva todiste.
Mutta entä rakkaus? Voiko lemmikki rakastaa omistajaansa?
– Tätä kysymystä pelkäsinkin. Tieteessä rakkautta ei terminä käytetä. Monimutkaiseen ihmismäiseen rakkauteen eläin ei nykykäsityksen mukaan pysty. Mutta jos rakkaus määritellään voimakkaaksi ja pitkäkestoiseksi kiintymykseksi, niin silloin monet eläimet kokevat rakkautta.
Kirjoittaja: Petra Mustonen