Pertti, 71, painaa töitä kirpputorilla – "Kunnes lähden saappaat jalassa"

– Teen töitä varmaan niin kauan, kunnes lähden saappaat jalassa. Sanon täällä töissäkin, että tulen varmasti jos olen luvannut tulla, ellen ole kuollut, paukauttaa Pertti Lampinen, 71, joka on töissä Loviisan Suurkirppiksellä.

Hän on yksi niistä noin 100 000 suomalaisesta, jotka käyvät töissä eläkepäivinään.

Eläketurvakeskuksen kehityspäällikkö Jari Kanniston mukaan töitä tekevien eläkeläisten määrä on kasvanut maltilla, mutta poikkeuksiakin on.

– 70–74-vuotiaiden työllisyysaste on lähes tuplaantunut tällä vuosikymmenellä, mutta heidän kohdallaan puhutaan kuitenkin vain noin seitsemän prosentin työllisyysasteesta, Kannisto toteaa.

Lampiselle on selvää, miksi hän käy töissä:

– Joutenolo ei sopinut minulle. Huomasin, että aloin hyytymään, kun en tehnyt mitään.

Työnteko on tärkeää taloudellisesti, mutta on siitä muutakin iloa.

– Kyllä töihin kannattaa mennä jo mielenterveydenkin vuoksi. Jos jää kotiin istumaan, niin tulee ihan hulluksi tai juopoksi, hän hymähtää.

– En ole niin ulospäin suuntautunut, että jokaisen kanssa höpöttäisin. Mutta kyllä se on tärkeää, että täällä voi jutella ihmisten kanssa. Kotona olen yleensä yksin. Sanonkin aina, että otan päivällä tämän ihmisten kanssa seurustelun, niin en tarvitse sitä sitten enää illalla, naurahtaa Lampinen.

Yksi eläkeläisten työintoon vaikuttava tekijä on vuonna 2005 tehty eläkeuudistus. Tuolloin vanhuuseläkeikä muuttui joustavaksi, sille voi jäädä 63–68-vuotiaana.

– Muutaman vuoden siirtymäkauden jälkeen suomalaiset ovat sisäistäneet mahdollisuuden valita oma eläkeikänsä. Aiemmin eläkeikä oli kiinteä 65 vuotta, johon saakka harva kävi työssä. Nyt moni jatkaa jopa täysipäiväistä työntekoa ohi 65 vuoden, osa ottaa eläkkeen ja tekee sen rinnalla töitä omilla ehdoillaan –  sen verran kuin haluaa ja terveys sallii, kuvailee Kannisto.

Täyttä, 40-tuntista työviikkoa haluaa tehdä harva.

– Suurin osa tekee noin puolikasta, tai vähän vajaata puolikasta, työpanosta. Neljäsosa tekee töitä, joista kertyy kuukaudessa muutama sata euroa. Vanhuuseläkeläisten keskuudessa keskiansio on noin 1 100 euroa kuukaudessa, neljäsosa ansaitsee yli 1 500 euroa kuukaudessa, Kannisto selvittää.

Taloudellista pakkoa työntekoon on harvalla, sillä työssä käyvät eläkeläiset saavat Kanniston mukaan selvästi keskimääräistä korkeampaa eläkettä.

– Se merkinnee siis sitä, että työtä ei tehdä ensisijaisesti pienen eläkkeen vuoksi vaan paremminkin oman kiinnostuksen ja motivaation perusteella. Toki joillekin lisätienesti on tärkeä toimeentulon ja elintason kohottaja.

Kannisto näkee eläkeläisissä vahvaa potentiaalia. Heillä on paljon osaamista ja tietotaitoa, jota voitaisiin hyödyntää selvästi enemmän.

– Ikääntyvässä Suomessa on yhä enemmän terveitä ja hyväkuntoisia eläkeläisiä, jotka voisivat edelleen olla työelämässä. Tosin he tekisivät työtä omilla ehdoillaan ja omasta halustaan – pakolla heitä ei töihin saa.

Kannisto miettiikin, miten hyvin työnantajat ovat tietoisia reservistä, joka eläkeläisissä piilee. Esimerkiksi teknologiaan liittyvissä ongelmissa ikääntyneet eivät välttämättä halua opettajakseen nuorta, jonka kanssa jo yhteisen kielen löytäminen voi olla haaste.

– Kun 80-vuotiaalle tulee ongelmia television tai kannettavan kanssa, plus kuusikymppinen saattaa pystyä auttamaan ikäihmistä paremmin kuin parikymppinen, vaikka tuntisi laitteen toiminnan heikommin. Ikääntyvät puhuvat ”samaa kieltä” ja ikääntyvä ymmärtää vanhuksen ongelmat paremmin, Kannisto arvioi.

Töissä viihtyvä Lampinen ei juuri keksi huonoja puolia eläkkeen ja työnteon yhdistämisessä.

– En halua jäädä kotiin istumaan ja seiniä katselemaan!

– Tietysti, kun ikää tulee, niin on vähän väsyneempi. Kun menen töistä kotiin ja syön, niin monesti nukahdan istuvilleen. Herään, kun kaukosäädin tipahtaa lattialle. Mutta mikäs siinä. Kun vähän nukahtaa välillä, niin sehän vain piristää, mies virnistää.