Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Eikö mikään ole muuttunut?  Nuorison notkuminen, alkoholinkäyttö, epäsiisti tori ja pyöräilijät kiusasivat Turkua jo 1940-luvulla

HISTORIA Uudessa kirjassa paljastuu yllättäviä yhtäläisyyksiä sodanaikaisen ja nyky-Turun välillä.

FT Rauno Lahtisen uusi kirja kuvaa arkea sodan runtelemassa Turussa. Elämää 1940-luvun Turussa -kirjan perusteella 1940-luvun Turkuhan vaikuttaa ihan 2010-luvun Turulta.

Nuoriso notkuu väärissä paikoissa, liiallinen alkoholinkäyttö aiheuttaa järjestyshäiriöitä, pyöräilijöiden ajamista jalkakäytävillä paheksutaan ja Kauppatorikin on epäsiisti.

Nousivatko nämä yhtäläisyydet nykypäivään itsellesi mieleen kirjaa tehdessäsi, Rauno Lahtinen?

– Kyllä. Luin koko viime syksyn sen ajan turkulaisia sanomalehtiä, ja nämä pistävät silmään. Silloin valtavasti propagoitiin alkoholinkäyttöä vastaan, ja nuoriso on aina ollut hampaissa. Sodan aikana, kun isät olivat rintamalla, kuri höltyi ja nuoret pääsivät tekemään mitä halusivat. Tanssikieltokin loppui sodan jälkeen ja nuoret elivät vapaammin. Sitä vanhempi väki katseli paheksuen.

Näkötorni on ollut kuuma puheenaihe Turussa viime vuosina. Sitä se oli myös 1940-luvulla. Miksi näin?

– Se on ollut ikuisuusaihe Turussa jo 1900-luvun alusta, ja 1940-luvun lopussa sitä ajettiin ihan tosissaan läpi. Silloin ei Turussa ollut oikein retkeilykohteita; sellaisia paikkoja, mihin olisi lähdetty viettämään vapaa-aikaa. Ruissalonkin saavutettavuus parani vasta 1950-luvulla.

Vaikka Turussa on käyty kauppaa jo satoja vuosia ja kaupunki on ollut kansainvälinen, ei se kirjan perusteella siltä vaikuttanut. Otettiinko 1940-luvulla takapakkia kansainvälistymisessä?

– Kyllä Turussa oli 1920- ja 1930-luvulla enemmän ulkomaalaisia kuin sodan aikana. Kun 1940-luvulla kaupungissa nähtiin mustaihoisia merimiehiä, kansa juoksi kadulla heidän perässään. Musiikkielämässä oli ulkomaalaisia vaikutteita. Esimerkiksi neuvostoliittolaista kulttuuria alettiin tuomaan kaupunkiin. Tuli elokuvia ja Puna-armeijan kuoro vieraili Turussa. Tämä liittyy voimakkaaseen vasemmistolaisuuden nousuun 1940-luvun lopulla. Se leimasi tulevia vuosikymmeniä aina 1970-luvulle saakka.

Sota löi leimansa koko 1940-lukuun. Millainen yleiskuva itsellesi syntyi Turusta tuona vuosikymmenenä?

– Nykyihminen ei voi ymmärtää, miltä se tuntuu, että tulee pommeja niskaan keskellä Turkua. Se on rankkaa luettavaa. Pula-aika väritti aikaa. Kaikkea kierrätettiin, ja on mielenkiintoista, että nyt meillä on samanlaisia ajatuksia jätteiden hyötykäytöstä. Sota-ajan ankeus alkoi selvästi unohtua vuosikymmenen lopulla, ja uuden ajan alun toiveikkuutta korostivat jo ajatukset perheestä, lapsista ja rintamamiestalosta.