Upolaiset ja paskasakki olivat 1960-luvun jengejä Turussa – katso komeat kuvat yli 50 vuoden takaa

Paskasakki kokoontuneena Hämähäkkitontille vuonna 1965. Pirjo Kivelän albumi

Teemu Nurmi

Antero Laihon, joka on tehnyt muun muassa turkulaisen rockin historiasta kertovan Föribeat-teoksen, uutuuskirja Upolaiset ja paskasakki kertoo modien ja rockerien ilmentymästä Turussa 1960-luvulla eli lähinnä kahdesta jengistä, upoista ja paskiksista. Paskasakkilaiset olivat pärtsäreitä ja suurin osa kävi ammatti- tai kansalaiskoulua. Upolaiset ihannoivat brittiläisiä modeja ja kävivät oppikoulua.

Paskasakki-nimitys tuli tiettävästi upolaisilta ja upolaisten nimi Humalistonkatu 8:ssa sijainneesta Aschanista, jolle kanta-asiakkaat antoivat lempinimen Upo. Jotkut turkulaisnuoret liikkuivat sulavasti kummassakin sakissa vaikka jo pelkästään pukeutumisen olisi luullut paljastavan, mihin ryhmään henkilö kuuluu. Paskikset olivat 1950-luvun lättähattujen perinteen jatkajia, upolaiset muistuttivat Beatlesin soittajia hiuksillaan ja asuillaan. Välillä kummankin leirin kliseisiä tyylejä näkyi vastapuolellakin. Ja kumpaakin yhdisti mobiilikulttuuri: paskikset liikkuivat moottoripyörillä, upolaiset skoottereilla.

Upolaisia on arvioitu olleen alkuvuosina 1964-65 50-200, Apu-lehti arvioi paskasakkilaisten määräksi noin 200. Jos paskislaisiin lasketaan autoporukat ja kartsalaiset, voi summa olla noin 500 henkilöä.

Paskasakki kokoontui aluksi Puolalankadun yläpäässä, suunnilleen entistä Alkon myymälää vastapäätä. Sittemmin poliisin hääti joukkiota eri puolille keskustaa, muun muassa Kristiinankadulle, kaupunginkanslian lähelle ja nykyään Hämähäkkitonttina tunnetulle paikalle. Porukka pärtsäsi myös Ruissalossa ja sai se 60-luvun lopussa käyttöönsä maalaistalonkin Maariasta.

Upolaiset suosivat Upo-baarin lisäksi Eerikinkadun Ikiä ja Lasia, Thrinaxia, Humalistonkadun ja Puutarhakadun kulmassa ollut Valion baaria, Kultatalon Schmandtin baaria ja Salaman talon Cafe Mioc.

Upolaisuuden huippuvuodet olivat 1964-66. Sen jälkeen rinnalle tuli hieman nuorempien ryhmä pipolaiset, joista osasta tuli taikkareita heidän kokoonnuttuaan Taidemuseonmäellä.

Upolaiset kävivät vespoillaan Ruissalon lavalla ja Naantalin Merisalissa ja kesäkauden jälkeen Kårenillä, Kauppakorkean Montussa ja Hankenilla.

Kumpikaan jengi ei välttynyt yhteenotoilta virkavallan kanssa. Lehtien mielipidepalstat täyttyivät närkästyneiden vanhempien kirjoituksista ja jengitkin haukkuivat toisiin lehdissä. Maailma oli yli 50 vuotta sitten kovin erilainen kuin nykyään, sillä esimerkiksi paskasakin Naantalin suuntautunut "raggariryntäys" aiheutti kauhua paikallisissa, mutta todellisuudessa noin 200 nuoren pärtsäysreissu tuotti vain meteliä.

No, kyllä rajuja ylilyöntejäkin tapahtui. Raisiossa sakkilaiset keikuttivat kerran poliisiautoa eivätkä poliisit uskaltaneet tulla autosta ulos ja myöhemmin muun muassa paskasakin kostoretkellä nyrkit heiluivat niin, että poliisitkin saivat osakseen sakinhivutusta.

Kaupungin hurjin paikka oli upolaisten kertomusten mukaan Kurjenmäki. Pitkätukkaiset saivat siellä kuulemma kevyin perustein turpaan. Upolaiset ja paskikset ottivat silloin tällöin yhteen Turun keskustassa, mutta suuria, väkivaltaisia joukkokahinoita ei tapahtunut.

Upolaisten omat tempaukset olivat pyhäkoulutouhua paskasakin tekoihin verrattuna. Pahin oli Lasi-baarin läpiajo vespoilla.

Turun kaupungilla oli iso rooli jengitoiminnan loppumisessa. Toimintaa koordinoimaan perustetulla Turun nuorisoklubiyhdistyksellä oli 1960-luvun lopussa yhdeksän kerhotilaa. Antero Laiho kertoo kirjassa Upolaiset ja paskasakki, että viimeinen luku jengien tarinassa oli vuoden 1968 lopussa perustettu nuorisoklubi Pop-kellari Linnankatu 43:ssa, mikä viimeistään vesitti jengien vastakkainasettelua.

Turkulainen kertoo myöhemmin lisää paskasakin ja upolaisten muodista.

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Palvelut