Eristykset, matkustuskiellot, tottelemattomuus...Koronaa karkotetaan Turussa kuin ruttoa 363 vuotta sitten, lue miten vähän tavat ovatkaan muuttuneet

Teemu Nurmi

Oi aikoja, oi tapoja ei voi huudahtaa, kun vertailee ihmiskunnan keinoja selvitä koronaviruksen kurimuksesta 2020-luvulla vuosisatoja sitten maailmaa kurittaneisiin ruttoepidemioihin.

– Tavat ovat muuttuneet hieman, mutta onko ihminen muuttunut sittenkään mitenkään, pohtii Turun yliopiston arkeologian ja Suomen historian oppiaineiden tutkijatohtori Veli Pekka Toropainen, joka on erikoistunut Turun 1600-luvun kaupunkilaisten tutkimiseen.

Hautausten ja ihmisjäännösten tutkimusta, eläinosteologiaa ja sairauksien historiaa painottavassa arkeologisessa julkaisussa Kalmistopiiri (ISSN 2489–9305) julkaistiin 26.3.2020 Toropaisen kirjoitus ”Ruttoepidemian torjuminen Turussa vuonna 1657”, jonka mies oli tehnyt jo kymmenisen vuotta sitten.

Toropaisen tutkimuksesta selviää, että vuonna 1657 ruton leviämistä Ruotsista Turkuun pyrittiin estää samoin keinoin kuin koronan aikana.

Ruton jo saavutettua Turun keväällä, tuli heinäkuussa käsky pysäyttää Tallinnasta tulleet matkustajat Paimioon.

Syyskuussa maaherra ilmoitti raadille, että niitä, jotka olivat tulleet Tallinnasta ja Tukholmasta, eivätkä olleet kiellosta huolimatta jääneet laivoihinsa vaan olivat tulleet kaupunkiin, rangaistaisiin.

Porvaristolle määrättiin kielto purjehtia Tukholmaan, Riikaan ja Tallinnaan. Jos joku halusi rikkoa kieltoa, hänen tuli jäädä määräsatamaan talveksi laivansa menettämisen uhalla ja ne, jotka olivat saapumassa laivalla Turkuun, piti jäädä kolmeksi viikoksi laivaansa.

Ryssänmäellä (nykyinen Yliopistonmäki) ruton saastuttamien talojen läheisyydessä asuneet ihmiset käskettiin muuttamaan muualle kunnes tauti laantuisi. Ryssänmäellä pidettiin vartiota päivin ja öin, etteivät sairaat liikkuisi talojensa ulkopuolella.

Raati määräsi kaupunkilaisia arestiin koteihinsa. Sääntöä rikottiin siitä huolimatta aivan kuten tänä päivänäkin.

– Huomioni on kiinnittänyt rutto- ja koronaepidemia-aikoja verratessani, että ihmisten tottelemattomuus ei ole muuttunut lainkaan. Edelleen on niitä, jotka eivät suostu pysymään karanteenissa tai muuten tee kuten määrätään. Noh, 1600-luvun turkulaiset olivat monessa muussakin asiassa tottelemattomia, Veli Pekka Toropainen sanoo.

Hän muistuttaa, että rangaistukset määräysten laiminlyömisestä olivat huomattavasti hurjempia kuin 2000-luvulla.

– Sairastuneiden kanssa seurusteleminen oli kiellettyä. Jos mies jäi sellaisesta kiinni, pyöveli mestasi hänet ja vastaavaan syyllistyneet naiset ruoskittiin ja karkotettiin kaupungista.

Jotkut lähtivät 363 vuotta sittenkin tilannetta karkuun maalle, mutta ratkaisu oli huono.

– Porvari Knut Halisella oli Kakskerran Laalahdessa maatila, jonne hän vei soutuveneellä koko perheensä ja taloutensa. Rutto levisikin sinne heidän mukanaan. Kaikki paitsi yksi pikkupoika kuolivat alueella. Poika joutui olemaan kolme viikkoa ruumiiden keskellä, tutkija Toropainen kertoo.

Ihmiset uskoivat puhdasoppisen luterilaisesti, että kaikki vitsaukset kuten sodat, nälänhädät ja kulkutaudit olivat Jumalan ruoska, joka kuritti vasten Jumalan tahtoa toimineita ihmisiä. Jos yksi rikkoi sääntöjä, lähetti Jumala koston kollektiivisesti kaikille.

Eristystoimet purivat vuonna 1657 niin hyvin, että ruttoepidemia ei levinnyt koko Turkuun, joka tosin oli silloin vain 4000-4500 ihmisen kaupunki ja valtaosa asutuksesta oli Aurajokirannassa.

Eristäminen, joka kesti keväästä seuraavan vuoden tammikuuhun, päättyi ruttotilanteesta saatuun tietoon Ruotsin valtakunnasta. Silloin ei ollut televisiota, radiota, internetiä eikä sosiaalista mediaa, mutta tieto kulki laivojen kautta. Ne seilasivat nopeimmillaan kolmessa päivässä Tukholmaan.

Tämän vuoden koronavirusepidemia ja siitä aiheutuneet erityistoimet syöpynevät ihmisten mieliin ikuisiksi ajoiksi. Jos ihmiset puhuvat vuosienkin kuluttua, että ”se tapahtui silloin koronakeväänä”, käytettiin samanlaista määritelmää ruttovuoden 1657 jälkeen.

– Eräs piika muisteli myöhemmin 1660-luvun lopulla, että hänen suhteensa leskimieheen alkoi ruttokeväänä, jolloin he olivat yhdessä eristyksissä. Muisto siitä oli merkittävä, Toropainen toteaa.

Kaikkiaan kaupunkilaisia kuoli vuoden 1657 ruttoepidemian takia 240. Lisäksi oli mahdollisesti salaa haudattuja.

Kulkutaudit Suomessa

Kuolovuosiksi on nimitetty vuosia, jolloin kuolleisuus on kohonnut erityisen korkeaksi vakavien kulkutautien johdosta.

Musta surma eli paiserutto lienee ulottunut Suomeenkin 1300-luvun puolivälissä ja se on mahdollisesti autioittanut täällä silloisia yhdyskuntia.

Kirjallisia tietoja Suomessa riehuneista kulkutaudeista on säilynyt vasta 1500-luvulta alkaen. Vakavia kulkutauteja ei osattu aina erottaa toisistaan ja niistä käytettiinkin useimmiten nimitystä rutto. Ruttoa ilmoitetaan esiintyneen maassamme muun muassa vuosina 1564–1565, 1570–1571, 1588, 1603, 1629 ja 1657.

Vuoden 1697 aikana huomattava osa kuolemantapauksista aiheutui ankarasta kuumetaudista, ilmeisesti pilkkukuumeesta.

Kesällä 1710 paiserutto levisi Euroopassa Baltian rannikolle ja sieltä se kulkeutui matkustavaisten mukana laivoilla elokuun alussa Helsinkiin. Turussa todettiin ensimmäiset ruttotapaukset syyskuun lopussa. Paiseruttoon kuoli Turussa vuosina 1710–1711 noin 2 000 henkeä.

Suomen sodan vuodet 1808–1809 olivat vaikeaa aikaa, jolloin ylimääräisen kuolleisuuden aiheuttajana oli erityisesti punatauti.

Tavallista runsaammin kulkutauteja oli liikkeellä jälleen 1830-luvulla. Silloin Suomessa esiintyi ensimmäisen kerran myös aasialaista koleraa. Sen aiheuttama kokonaiskuolleisuus jäi meillä kuitenkin varsin pieneksi useista epidemioista huolimatta.

Lähde: Arno Forsius: Suuret kuolovuodet Suomessa. Julkaistu aikaisemmin: Suomen Lääkärilehti 1992: 34: 3276–3277. Tarkistettu tammikuussa 2004.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu