Juuso on edelleen kateissa - vapaaehtoinen etsijä ymmärtää kadonneen omaisten tuskan

Marraskuinen ilta on pimeä ja vesipisarat rummuttavat asfalttia, mutta Jenna Kakko ja hänen Nikita-koiransa ovat valmiina etsintöihin. Aivan kuten kahtena edellisenäkin päivänä.

–Itselläni veli eli railakasta elämää ja katosi monta kertaa. Tiedän omaisten tuskan. Omaiset ovat tällaisessa tilanteessa avuttomia, ja heillä on kova huoli. Mitä enemmän silmäpareja on etsimässä, sitä parempi, Jenna sanoo.

Jenna ja Nikita ovat etsineet kadonnutta Juusoa Mikaelinkirkon ja Aurajoen alueilta. Nyt he aikovat kävellä Runosmäestä keskustaan.

–Koiralla on hyvä vainu. Jos joku ihminen jossain on, se kyllä haistaa, Jenna sanoo.

Jenna ei ole mukana missään virallisessa vapaaehtoistyössä, mutta hän kertoo sellaisen kiinnostavan. Juuson etsintään hän päätti osallistua, kun näki netin kautta avunpyynnön.

–Kun vapaaehtoisia etsittiin, liityin ryhmään. Vapaaehtoisissa etsijöissä on iso voima. Minulla on karttasovellus päällä. Siitä näkee missä kävelen, ja pääsen jakamaan sen. Joku tie voi juuri olla se ratkaiseva, Jenna miettii.

Sadat etsintöihin osallistuvat vapaaehtoiset ovat päivittäneet etsimiään reittejä Juuson katoamisesta kertovalle Facebook-sivustolle. Lisäksi ympäri kaupunkia on levitetty Juuson katoamisesta kertovaa julistetta.

Jenna kokee, että Suomessa laissa on kadonneiden henkilöiden etsinnän kannalta porsaanreikä. Kuka tahansa saa kadota, eikä poliisi välttämättä aloita aikuisen ja terveen ihmisen etsintöjä heti - ei ainakaan, ellei katoamiseen epäillä liittyvän rikosta.

Näin kävi Jennan veljenkin kohdalla, vaikka hän kuoli Jennan sanojen mukaan lopulta hämärissä olosuhteissa. Tätä kohtaloa kukaan ei toivo Juuson kohdalle. Tätä kirjoittaessa etsinnät jatkuvat.

–Ratkaisun saaminen on omaisille tärkeää, että he pääsevät jatkamaan elämäänsä, Jenna muistuttaa.