Kuvat: Kansainvälinen harvinaisuus Suomenlinnan telakalla alkaa olla kotiinhinausta vailla

Tarmo hinattiin Suomenlinnaan Kotkasta, jossa se on yleisömagneettina Merikeskus Vellamon yhteydessä. Tarmoa kunnostaa Suomenlinnassa Alfons Håkans. Johanna Aartomaa / Suomen merimuseo

Jussi Vehkasalo

Suomenlinnan telakalla viime vuoden lopulta asti kunnostettavana olleen museojäänmurtaja Tarmon kunnostustyöt ovat kohtapuolin päätöksessään.

Tarmo on jo useita vuosia kaivannut kipeästi määräaikaistelakointia laivan rungon vedenalaisen osan huoltoa varten. Samassa yhteydessä on huollettu kansirakenteita ja takilaa sekä uudistettu teknisiä järjestelmiä.

Tarmo onSuomen jäänmurtajalaivaston ikäkuningas."

Eduskunta myönsi vuonna 2015 neljännessä lisätalousarviossaan Tarmon telakointiin ja kunnostukseen 950 000 euroa.

Alus hinattiin Suomenlinnaan Kotkasta, jossa se on yleisömagneettina Merikeskus Vellamon yhteydessä. Tarmoa kunnostaa Suomenlinnassa Alfons Håkans.

Kunnostuksessa on tarkastettu aluksen rungon kuntoa muiden muassa mittaamalla runkolevyjen paksuus. Myös huonokuntoisia teräsrakenteisia kaaria ja pohjatukkeja on uusittu jakorjattu.Kunnostuksen jälkeen Tarmo palaa Kotkaan kelluvaksi museolaivaksi.

Tarmo on Suomen jäänmurtajalaivaston ikäkuningas, höyrykäyttöinen museojäänmurtaja. Höyrylaivaharrastajien lemmikki juhlistaa omalta osaltaan 100-vuotiasta Suomea.

Tarmo on kansainvälisestikin arvokas, Suomen merenkulun kansalliskokoelmaan kuuluva alus. Se rakennettiin Englannissa vuonna 1907 ja se oli Merenkulkuhallituksen käytössä vuoteen 1970 asti eli jäi eläkkeelle 63-vuotiaana.

Jäi eläkkeelle 63-vuotiaana."

Tarmo oli 1900-luvun ensimmäisten vuosikymmenten voimakkain ja tehokkain murtaja. Avovedessä Tarmon kulkunopeus oli 13 solmua, ja se pystyi etenemään noin 80 senttimetriäpaksun kiintojään läpi. Vaikeammissa jääoloissa alus kulki tekemällä syöksyjä jäätä vastaan. Kulkua jäissä helpotti 1900-luvun alun uutuus, keulapotkuri.

Tarmon historia sisältää arkista, mutta Suomen tuonnille ja viennille elintärkeää jäänmurtamista, sekä värikkäitä ja vaarallisiakin vaiheita Suomen itsenäistymisen ja toisen maailmansodan aikana.

Ensimmäisen maailmansodan aikana Tarmo palveli Venäjän Itämeren laivastossa ja avusti sota-aluksia sekä sotilaskuljetuksia. Suomen itsenäistyttyä vuonna 1917, ja sisällissodan puhjettua tammikuussa 1918, alus oli edelleen venäläisten hallussa Helsingissä. Senaatin puheenjohtaja P. E. Svinhufvudin käskystä Tarmo kaapattiin itsenäisyysaktivistien haltuun.

39 miestä kuoli ja 13 haavoittui."

Talvisodassa jäänmurtajat aseistettiin ja ne olivat puolustusvoimien hallinnassa. Tammikuussa 1940 Tarmoa pommitettiin Kotkan satamassa, jolloin 39 miestä kuoli ja 13 haavoittui. Aluksen keulaosa vaurioitui pahoin ja sisätiloja tuhoutui tulipalossa.

Jatkosodan aikana Tarmo osallistui Utön eteläpuolelle tehtyyn Nordwind-harhautusoperaatioon. Viimeiset vuotensa Tarmo oli käytössä Apu-nimisenä. Sen viimeinen jäänmurtovuosi oli 1970.

Viimeinen jäänmurtovuosi oli 1970."

Suomen tärkeimpien museolaivojen ylläpito nähtiin 1980-luvulla mahdolliseksi sijoittamalla ne hajautetusti keskeisiin merenkulkukaupunkeihin. Tässä yhteydessä valtio rahoitti vuosina 1990–92 Tarmon kunnostuksen museolaivaksi.

Kesästä 2008 lähtien se on ollut avoinna yleisölle Merikeskus Vellamon museoaluslaiturissa osana Suomen merimuseon näyttelyitä.

Lähde: Merikeskus Vellamo / Suomen merimuseo

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Palvelut