HENKILÖ Anneli Auer totuttelee nyt tavalliseen arkeen.
Turussa on puhuttu siitä, missä kaikissa paikoissa Anneli Auer on nähty ja missä hänen on arveltu asuvan. Näitä tarinoita Turussa on liikkunut siitä alkaen, kun Auer vapautui Saramäen vankilasta vuosi sitten.
Anneli Auer asuu nyt tosiaan Turussa – omassa kotikaupungissaan.
– Mihin muuallekaan olisin mennyt? Olen Turussa syntynyt ja suurimman osan elämästäni täällä asunut. Asuimme Ulvilassa vain neljä vuotta.
– Myös vanhin tyttäreni ja vanhempani asuvat Turussa.
Nainen kertoo, että vankilan jälkeen häntä ensin ahdisti kulkea Turun kaduilla.
– Kyllähän sitä mietti, miten ihmiset suhtautuvat.
– Kun vapauduin, tuntui muutenkin siltä kun olisin tullut ulkomaille. Näin kaupungin aivan uusin silmin, kun olin monta vuotta katsellut betoniseiniä vankilassa. Turkuhan on tosi kaunis kaupunki, hän kehuu.
Vankila-ajan jälkeen Auer on opetellut elämään uudestaan tavallista elämää. Hän sanoo, että kun vankilan "täysihoidosta" palaa vuosien jälkeen arkeen, moni asia tulee uutena eteen.
– Opettelin esimerkiksi, miten käytetään sähköpostia ja nettipankkia.
Auerin Murhalesken muistelmat tuli myyntiin perjantaina. Lauantaina tuore kirjailija esittäytyi Tampereella kirjakaupassa ja maanantaina Turussa.
Tampereella nuoret halusivat selfieitä Auerin kanssa, Turussakin tilaisuus veti nuoria, mutta myös vanhempaa väkeä.
Tapahtumaan oli tullut paljon niitä, jotka ovat seuranneet tarkkaan Auerin oikeudenkäyntejä ja hankkineet kirjan heti, kun se tuli kauppoihin.
– Auerin kirja on mulle voimakirja. Mä luin tämän heti ja sain siitä paljon voimaa, nuori nainen sanoo kyyneleet silmissä.
Hän on juuri saanut Auerilta signeerauksen kirjaansa.
– Miten sä olet voinut jaksaa tämän kaiken. Pääsikö vankilassa terapiaan, iäkkäämpi nainen kysyy.
– Tätä multa on kysytty paljon. En osaa sitä selittää. On ollut vain pakko jaksaa, Anneli Auer vastaa hiljaisella äänellä.
Kirjassaan hän kertoo, miten joutui ajoittain turvautumaan unilääkkeisiin. Voimaa Auerille antoi myös muutaman läheisen ystävän, vanhimman tyttären ja omien vanhempien tuki.
– Vanhempani ovat tukeneet minua kaiken aikaa.
– Olen myös pitänyt yhteyttä vanhimpaan tyttäreeni. Sitä en olisi kestänyt, jos en olisi voinut olla yhteydessä yhteenkään lapsistani, hän sanoo.
Voimaa nainen sai myös kirjan kirjoittamisesta. Auer kertoo aloittaneensa kirjoittamisen jo kesällä 2007.
– Silloin kirjoitin itselleni, kun kaikki oli niin sekavaa.
Kun Auer sai syytteen miehensä murhasta, kirjoittamiselle tuli toinen motiivi.
– Halusin kertoa omille lapsilleni ja lapsenlapsilleni, mitä on tapahtunut ja mitä minä olen siitä kaikesta ajatellut.
Kirjan jälkeen Auer ei oikein tiedä, mitä tekee.
– Ehkä jatkan kirjoittamista.
– Toivon, että aikanaan kun lapset kasvavat aikuisiksi, he haluaisivat tavata minut ja jutella. Odotan sitä päivää.