Tiede: Koronatutkijat kiinnostuivat veriryhmistä, ja sitten tuli suuri huoli – "Ei voida sanoa, että A-veriryhmäläisen käy tässä huonosti tai että O-veriryhmäläinen olisi turvassa"

Perusveriryhmiä on kahdeksan: A+, A-, O-, O+, AB+, AB-, B- ja B+. Maailmanlaajuisesti yleisin veriryhmä on O. Suomen yleisin veriryhmä on A+, harvinaisin AB-. AOP/Medicimage/Shutterstock

Tutkijat havaitsivat veriryhmän ja koronaviruksen mahdollisen yhteyden jo sars-pandemian aikana.

Eija Marja-aho

Koronaviruspandemia on lisännyt kiinnostusta ihmisten veriryhmiin. Kiinalaistutkijoiden maaliskuussa julkaisema tutkimus osoitti eroja eri veriryhmien välillä siinä, kuka mahdollisesti sairastuu ja millaiseksi tauti kehittyy.

Kiinan Wuhanissa tehdyn tutkimuksen mukaan O-veriryhmään kuuluminen oli yhteydessä matalampaan kuolleisuuteen muihin ryhmiin verrattuna. A-veriryhmään kuuluvat olivat puolestaan alttiimpia tartunnoille ja vakavammalle taudinkuvalle.

– Artikkeli on herättänyt valtavasti kiinnostusta ja myös turhaa huolta, sanoo SPR Veripalvelun vastaava lääkäri, lääketieteen tohtori Johanna Castrén.

– Täytyy muistaa, että tilastolliset riskit eivät toteudu kaikkien kohdalla. Ei voida sanoa, että A-veriryhmäläisen käy tässä huonosti tai että O-veriryhmäläinen olisi turvassa.

Castrénin mukaan yksilötasolla veriryhmien merkitys terveyden kannalta on lopulta hyvin vähäinen. Riski sairastua tartuntatauteihin riippuu hyvin monesta tekijästä, kuten iästä, perussairauksista ja sattumasta.

Tutkijat kiinnostuivat veriryhmän ja koronaviruksen mahdollisesta yhteydestä vuosituhannen alun sars-pandemian aikana. Tuolloin tautia aiheutti SARS-CoV-1, kun nyt kyseessä on SARS-CoV-2.

Vuonna 2005 julkaistiin pienimuotoinen tutkimus, jossa havaittiin, että O-veriryhmäläisillä saattaisi olla suojaavia tekijöitä CoV-virusta vastaan.

– Tutkimus tehtiin hyvin pienellä materiaalilla. 45 hongkongilaista terveydenhuollon työntekijää altistui työssään sarsille. Heistä 34 sairastui ja 11 ei, taustoittaa Tampereen yliopiston kokeellisen immunologian professori ja Rokotetutkimuskeskuksen johtaja Mika Rämet.

– Tutkimuksessa tehtiin sama havainto kuin nyt eli että O-veriryhmä saattaisi olla suojaava. Luvut ovat kuitenkin niin pieniä, että tämän perusteella ei voi väestötasolla sanoa mitään.

Tutkimuksessa tehtiin sama havainto kuin nyt eli että O-veriryhmä saattaisi olla suojaava. Luvut ovat kuitenkin niin pieniä, että tämän perusteella ei voi väestötasolla sanoa mitään.

Rokotetutkimuskeskuksen johtaja Mika Rämet

Kun sars-pandemia kuihtui, asia unohtui näihin päiviin saakka.

– Vuoden 2005 tutkimus on varmasti ollut yksi taustasyy siihen, miksi näin nopeasti haluttiin katsoa veriryhmien mahdollista merkitystä uuden koronaviruksen yhteydessä, Rämet toteaa.

Hänen mukaansa veriryhmätutkimus oli pelinavaus. Jatkossa tutkitaan muidenkin henkilön omien ominaisuuksien merkitystä riskille sairastua koronavirusinfektioon.

– Alustavaa näyttöä on siitä, että veriryhmä voisi olla yksi näistä tekijöistä. Tärkeää on tutkia muitakin geneettisiä tekijöitä, Rämet toteaa.

Suomessa tällainen tutkimus käynnistyi huhtikuun alussa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuksessa selvitetään, miten yksilölliset tekijät, kuten perimä ja elintavat, vaikuttavat vaikean koronavirusinfektion syntyyn.

ABO- ja RhD-ominaisuudet säilyvät läpi elämän, joten pääsääntöisesti riittää, että veriryhmämääritys tehdään vain kerran. Poikkeuksia ovat kantasolusiirron saaneet potilaat sekä veriryhmät, jotka on määritetty alle puolen vuoden ikäisistä lapsista. AOP/Alamy

Veriryhmien vaikutusta esimerkiksi infektioalttiuteen on tutkittu paljon. On havaittu, että tietyt veriryhmät joko lisäävät sairastumisriskiä tai suojaavat joiltain sairauksilta.

– Näyttää siltä, että esimerkiksi O-ryhmäläiset ovat paremmin suojassa vaikealta malarialta kuin muut, Rämet mainitsee.

– Veriryhmällä on merkitystä, sillä malarialoiset kiinnittyvät punasoluihin. Tällöin tietyntyyppinen punasolurakenne helpottaa taudin aiheuttamista ja on luontevaa, että taudilta suojaavat veriryhmät alkavat väestötasolla tulla yliedustetuiksi.

Näin on käynyt Afrikassa, jossa O-ryhmä on yleisin veriryhmä.

– Ihmislaji on pyrkinyt optimaaliseen selviytymiseen kussakin olosuhteessa, Castrén huomauttaa.

Toisaalta on havaittu, että osa vatsatautia aiheuttavista noroviruksista tarttuu herkimmin juuri O-ryhmäläisiin.

Malarian ja noroviruksen osalta yhteys veriryhmään on selkein. Veriryhmillä on havaittu olevan yhteyksiä joihinkin muihinkin sairauksiin ja jopa suoliston hyvinvointiin, mutta näyttö on osin ristiriitaista.

– Ei voida siis sanoa, että jokin veriryhmä on ihmiselle parempi tai vaarallisempi kuin jokin toinen, Castrén vakuuttaa.

– Punasolujen perustehtävänä on kuljettaa happea, ja siinä ei eroja eri veriryhmien välillä ole. Kaikki toimivat yhtä hyvin.

Omaa veriryhmäänsä ei tarvitse tietää

Jos et tiedä omaa veriryhmääsi, ei hätää. Veriryhmällä on merkitystä ennen kaikkea verensiirrossa ja -luovutuksessa, mutta silloinkaan toimenpiteet eivät perustu siihen, mitä potilas sanoo.

– Veriryhmä ei ole sellainen tieto, joka jokaisella pitäisi olla, sanoo SPR Veripalvelun vastaava lääkäri Johanna Castrén.

– On joitakin tilanteita, joissa veriryhmän selvittämistä pyydetään etukäteen. Tällaisia ovat esimerkiksi kriisinhallintatehtävät.

Tällöin tieto omasta veriryhmästä voi olla myös painettuna vaikka paitaan. Joku tatuoi sen käteen.

– Jos veriryhmätieto olisi tärkeä ja se pitäisi aina olla näkyvillä, Suomen neuvolajärjestelmä kyllä testaisi jokaisen kansalaisen ja printtaisi tiedon Kela- tai ajokorttiin, Castrén näkee.

Omaa veriryhmäänsä ei tarvitse tietää. Jos sen haluaa selvittää pelkästä uteliaisuudesta, siitä joutuu maksamaan. Kuvitus: Suvi Lantta, AOP

Aina ennen kuin verensiirtohoito aloitetaan, potilaan veriryhmä testataan.

– Jos on hätätilanne ja kova kiire, potilaalle annetaan ensin hätäverta eli O– -ryhmän punasoluja. Sitä voidaan antaa kaikille veriryhmille, sillä se on vasta-ainemuodostuksen kannalta turvallisin vaihtoehto, Castrén sanoo.

– Sen jälkeen tehdään pikaisesti veriryhmämääritys ja siirrytään joko oman veriryhmän vereen tai siirtosääntöjen mukaan sopivaan vereen.

Jos potilas saisi verensiirrossa epäsopivan veriryhmän verta, seurauksena voi olla jopa hengenvaarallinen tilanne.

Oman veriryhmänsä saa selville verenluovutuksen tai leikkauksen yhteydessä.

Myös äitiysneuvolan rutiineihin kuuluu veriryhmämäärityksen teettäminen. Joidenkin raskaana olevien veriryhmätekijöitä selvitetään perinpohjaisesti, kun seurataan sikiön tilaa ja raskauden kulkua.​

– Monet peruskoulun yhdeksäsluokkalaiset tekevät veriryhmämäärityksen käytännön harjoitteena, Castrén sanoo.

– Harjoituksessa otetaan sormenpäästä veritippa. Määritys tehdään samalla tekniikalla kuin terveydenhuollossa mutta kevyemmällä versiolla. Olen huomannut, että tulokset osuvat useimmiten nappiin.

Jos oman veriryhmänsä haluaa tietää pelkästä uteliaisuudesta, siitä joutuu maksamaan.

– Veriryhmä voidaan määrittää yksityisen terveydenhuollon laboratoriossa. Julkisessa terveydenhuollossa ei tehdä nice to know -testejä vaan testejä, joilla on merkitys.

Omia veriryhmätietoja ei ole helposti löydettävissä. Selvityksiä verensiirtoihin ja veriryhmiin liittyvien tietojen paikasta ja tarpeesta kantajärjestelmässä on kuitenkin tehty.

– Jos veriryhmä on määritelty, tieto siitä voisi olla perusteltua koota yhteen paikkaan, Castrén näkee.

Veriryhmät

A, AB, B tai O

Veriryhmä on geneettinen eli vanhemmilta periytyvä ominaisuus.

Veriryhmät ovat veren punasolujen ominaisuuksiin ja veriplasman vasta-aineisiin perustuvia verityyppien ryhmittelyjä.

Veriryhmien löytäjä on itävaltalainen lääkäri Karl Landsteiner. Hän kirjoitti ensimmäisen artikkelin veriryhmistä vuonna 1901 ja sai keksinnöstään Nobel-palkinnon vuonna 1930.

Veriryhmät jaotellaan usealla eri tavalla. Tavallisimmin käytetyt veriryhmäjärjestelmät ovat ABO- ja RH- eli reesusveriryhmäjärjestelmä.

ABO-jaottelussa erotetaan neljä veriryhmää: A, AB, B ja O (tai nolla).

Punasoluissa on pintaproteiineja, jotka jaetaan A- ja B-tyyppiin. Soluissa voi olla jompaakumpaa tai molempia pintaproteiineja. Niiden, joilla ei ole kumpaakaan tyyppiä, veriryhmä on nolla eli O.

Lisäksi jokainen näistä neljästä veriryhmästä jaetaan reesustekijän (Rh D -tekijän) mukaan vielä Rh D -positiiviseen ja Rh D

-negatiiviseen. Perusveriryhmiä on kahdeksan: A+, A-,

O–, O+, AB+, AB-, B- ja B+.

Maailmanlaajuisesti yleisin veriryhmä on O. Suomen yleisin veriryhmä on A+, harvinaisin AB-.

Lähteet: SPR Veripalvelu, Potilaan Lääkärilehti, Huslab, Wikipedia

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Etusivulla nyt