Omat rahat | Hertta-tytärtään kotona hoitava Emma Wirtanen ei stressaa rahasta, sillä mies käy töissä – "Iskeehän se todellisuus aina vasten kasvoja, kun tilille tulee vain kotihoidontuki"

Lapsi mullistaa elämän, usein myös taloudellisesti.

Kun Emma Wirtanen, 32, alkoi puolisonsa kanssa haaveilla lapsesta, hän ei kuitenkaan kantanut etukäteen huolta raha-asioista.

Sekä hänellä että puolisolla oli ollut jo pitkään vakituiset työpaikat, joten äitiyslomalle jääminen tuntui turvalliselta.

Nyt Wirtaset ovat yksivuotiaan Hertan ylpeät vanhemmat. Emma on perhevapaalla Lahden kaupunginteatterista, jossa hän työskentelee kuiskaaja-tarpeistonhoitajana. Mies on koulutukseltaan mediatekniikan insinööri ja toimii teknisenä kuvittajana.

Perhe pärjää, mutta vähemmällä kuin ennen.

– Iskihän se todellisuus vasten kasvoja, kun palkan sijaan saa vain kotihoidontukea, joka on 368 euroa kuukaudessa miinus verot, Wirtanen kuvailee nykyistä tilannetta.

Kotihoidon tuki koostuu hoitorahasta, joka on karvan alle 342 euroa, sekä ansiosidonnaisesta hoitolisästä, jota Wirtanen saa 26 euroa. Verojen jälkeen kotihoidon tuesta hänelle jää käteen noin 355 euroa.

Lisäksi Wirtaset saavat Hertasta 95 euroa lapsilisää. Lapsilisästä ei mene veroa.

Wirtaset ovat olleet yhdessä 14 vuotta ja asuneet saman katon alla 12 vuotta. Heillä on aina ollut yhteinen talous, ja raha-asioista on puhuttu avoimesti.

Periaatteena on, että päävastuun laskujen maksusta kantaa se, jolla on siihen paremmat edellytykset. Tällä hetkellä se on Emma Wirtasen puoliso.

– On ollut kausia, jolloin minä olen ollut töissä ja mies joko opiskellut tai ollut hetken työttömänä. Silloin on eletty minun tuloillani.

Wirtasilla on omat pankkitilit ja yhteinen tili, jonne säästetään rahaa. Pariskunta ei säästä esimerkiksi ulkomaanmatkoihin vaan mieluummin vastikään hankitun rivitalokotinsa remontointiin.

Wirtanen ei ole pitänyt tarkkaa kirja siitä, mihin kotihoidontuki kuluu.

– Varmasti ihan normaaleihin arkisiin asioihin, kuten ruokaan ja kännykkälaskuihin. Vaippapaketti maksaa 12 euroa ja kestää kymmenen päivää, joten ainakin vaipat sillä saa, hän naurahtaa.

Wirtanen kuvailee itseään melko suurpiirteiseksi talousasioissa. Mies sen sijaan pitää tarkkaa kirjaa perheen menoista ja tuloista.

– Se on erittäin hyvä, sillä se helpottaa budjetointia.

Perheen suurin menoero on asuminen. Asuntolainan maksamisen jälkeen eniten rahaa hupenee ruokaan ja vakuutuksiin.

– Autokin on oltava miehen työn takia.

Emma Wirtanen ei ole koskaan ollut mikään himoshoppailija, mutta lapsen saannin jälkeen hän on vähentänyt ostelua entisestään. Hän on nipistänyt muun muassa omista vaateostoksistaan.

– Rakastan kirjoja, mutta olen yrittänyt ostaa niitäkin nyt vähemmän kuin ennen.

Ruokakaupassa Wirtanen sanoo katsovansa aiempaa tarkemmin, mitä koriinsa valitsee. Sukulaisilta saadut tai kirpputorilta löydetyt lastenvaatteet ovat olleet tervetulleita.

Wirtasen heikkous ovat muumivaatteet.

– Olen hamstrannut etukäteen vähän isompia kokoja lapselle. Joskus yllätyn iloisesti, kun löydän kaapista vaatteen, jonka olemassaolon olin jo unohtanut.

Wirtasen kotikaupunki Lahti ei maksa kotihoidon kuntalisää kuten jotkut muut kunnat.

Wirtasesta tuntuukin, että pienten lasten vanhemmat ovat eriarvoisessa asemassa riippuen siitä, missä päin Suomea asuvat.

– Ystäväni, joka asuu Vantaalla ja jolla on saman ikäinen lapsi, saa kuntalisää parisataa euroa kotihoidontuen päälle. Se on ihan tuntuva summa.

Wirtanen sanoo ymmärtävänsä, että joissakin kaupungeissa kuntalisä on perustellumpi kuin toisissa jo pelkästään asumiskustannusten takia.

Wirtanen on työskennellyt kaupunginteatterissa kymmenen vuotta.

Näillä näkymin hän aikoo palata teatteriin syksyllä 2021, kun tytär on noin kaksi- ja puolivuotias.

Töihin paluu ei ole aivan yksinkertaista, sillä teatterissa tehdään kaksiosaista työpäivää kuutena päivänä viikossa. Järjestely on hankala kenelle hyvänsä, mutta erityisesti pienten lasten vanhemmille.

– Kun palaan töihin, se vaikuttaa kaikkeen, myös miehen harrastuksiin ja muihin menoihin.

Perheen talousasioista Wirtanen ei edelleenkään stressaa, "vaikka varmaan vähän voisi".

– Kyllä ne aina jotenkin suttaantuvat.

Ensin tienataan, sitten ostetaan

Emma Wirtanen oppi omassa lapsuudessaan, että rahan eteen on tehtävä töitä. Saman periaatteen hän halua opettaa tyttärelleen Hertalle.

– Jos haluaa jotain, ensin on tienattava siihen rahat, hän sanoo.

Wirtanen asui lapsuutensa ja teinivuotensa Lahden kupeessa Hollolassa. Julkiset liikennevälineet kulkivat huonosti. Siksi Emman vanhemmat hankkivat tyttärelleen 15-vuotislahjaksi skootterin, ja 18-vuotiaana hän sai auton.

Hän kuitenkin vastasi itse ajoneuvojensa kaikista kuluista.

– Maksoin bensat ja vakuutukset. Olin osuuskaupassa töissä 15-vuotiaasta asti kaikki kesät.

Samana päivänä, kun Wirtanen täytti 18, hän aloitti kaupassa ilta- ja viikonlopputyöt. Hän jatkoi töiden tekemistä vielä silloinkin, kun hän siirtyi opiskelemaan tarpeistonvalmistusta ja estradivaatetusta Koulutuskeskus Salpaukseen.

Ompelutaidosta on nyt iloa.

– Ompelen käsin keskiaikavaatteita koko meidän perheelle. Erityisen kivaa on ommella Hertalle, sillä lapsen vaatteet ovat pieniä ja valmistuvat nopeasti.

Kun Hertta kasvaa, Wirtanen aikoo kannustaa tytärtä kesätöihin. Kotitöitä pitää myös oppia tekemään.

– Viikko- tai kuukausirahan eteen pitää nähdä vaivaa. Ei riitä, että makaa sohvalla ja sotkee.