Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Turkulaismanageri: ”Pelkkä somehöyry ei tee urheilujutusta kovaa”

URHEILU Turkulaismanageri Harri Halme saa kiksinsä uuden ja jännän keksimisestä.

Harri Halme, 50, on auttanut monta suomalaista urheilutähteä tulemaan tunnetuksi, mutta itse hän on pysynyt suosiolla kulisseissa. Näin, vaikka hänen työnsä on markkinoida – milloin urheilijaa ja milloin taas urheilun suurtapahtumaa, kuten Paavo Nurmi Gamesia. Mutta mistä innostus urheilumarkkinointiin oikein on lähtenyt?

– Äitivainaa on kertonut, että jo kaksivuotiaana istuin sementoituneena Urheiluruudun ääressä. Kymmenvuotiaasta asti olen miettinyt, mistä joukkue saa pelipaidan tai minkälaista kausiohjelmaa myydään ja miten siihen myydään ilmoituksia. Hulluus on ollut voimakasta aina, Halme vastaa.

Sitä oikeanlaista urheiluhulluutta Halme pääsi Turussa toteuttamaan jo 1990-luvun alussa. Amerikkalainen jalkapallo oli kaupungissa marginaalilaji, mutta siitä tuli jotain ihan muuta.

– Simo Klimscheffskijn, Dennis Rafkinin ja Esa Haaviston kanssa keräsimme 1990-luvun alussa seuralle miljoona markkaa vuodessa. Täytimme Urheilupuiston katsomon ja televisioimme kaikki ottelut PTV:lle. Ensin meidän touhullemme hymähdeltiin, mutta pian lätkäjätkät istuivat katsomossa, Halme muistelee.

Halme kertoo saaneensa paljon oppia Esa Haavistolta. Haavisto ja Rafkin antoivat nuorelle miehelle mahdollisuuden, mistä hän on kiitollinen.

Vannoitettu joukkueurheilija siirtyi pian yksilöurheilun puolelle. Elettiin vuosia 1994–95, kun Jari Salonen ja Ilkka Kanerva saivat houkuteltua Halmeen Turun Urheiluliittoon. Siellä valmisteltiin ja toteutettiin Paavo Nurmen satavuotisjuhlakisa.

Halmeen maine kiiri, ja eräässä tilaisuudessa vuonna 1998 keihäänheittäjä Juha Laukkanen koputti häntä olkapäähän. Laukkanen ja lajikumppani Aki Parviainen kertoivat ongelmastaan, mihin Halmeella saattaisi olla ratkaisu.

– He sanoivat, että keihäänheittäjät ovat yhtä paljon mediassa näkyvillä kuin jääkiekkoilijat ja formulatähdet, mutta tilipussi ei ole kohdillaan.

Halme siis auttoi paitsi raha-asioissa myös median kanssa. Urheilijoille kun on tärkeää medianäkyvyyden lisäksi myös se, että medialta saa tarvittaessa rauhaa.

Yksilöurheilun puolella Halme onkin saanut paljon oppia siitä, miten rahan hankkiminen eroaa joukkueurheilusta.

– Pallopeleissä urheilijat ovat lähes aina töissä työnantajallaan eli seuralla. Yksilöurheilija taas on ammatinharjoittaja. Sitä tunnetuinta porukkaa on aina helpointa rahoittaa. Uskon silti, että vaikka olisi piirisarjatasolla, niin jos on ahkera ja on hyvä tarina, työllä ja innokkuudella kaikki on mahdollista.

Olisi helppo ajatella, että someaikana urheilunäkyvyyden jakautuminen olisi täysin muuttunut. Halmeen mielestä kaikki on muuttunut jopa yllättävän vähän - vaikka muuta pelättiin.

– Viimeisen 25 vuoden aikana on tullut joitain hienoja uusia lajeja, kuten häkkitappelu. Muuten ei näy dramaattista muutosta. Some-aikanakin suuret lajit ovat vain suurentuneet, se on vähän yllättänytkin. Pelkkä somehöyryhän ei tee urheilujutusta kovaa, vaan prosessien pitää olla kunnossa. Jääkiekko on hyvä esimerkki, miten siellä on rakennettu kokonaisuus. Ei se ollut 30 vuotta sitten ykköslaji, Halme muistuttaa.

Halmeen työ hajautuu nyt kolmeen suuntaan: yksilöurheiluun, joukkueurheiluun ja tapahtumien järjestämiseen. Ne koplaavat hänen mukaansa hyvin toisiaan. Yleisurheilussa hän manageroi niin nuoria kuin vanhojakin urheilijoita, ja lajikontakteista on hyötyä monella saralla.

– Tapahtumien tekeminen on rankempaa, eli myyntiä. Mutta aika samaa hommaa tässä tehdään. Promotoidaan ja koetetaan etsiä parhaita asioita. Aina haen jotain parempaa ja veikeämpää. Haluan keksiä uutta tai jännää. Siitä tulee hyvä mieli. Kun en enää halua, sitten on nuorempien vuoro.